torstai 27. huhtikuuta 2017

Rivitalo vuodelta 1962

Millaisen asunnon oikeastaan ostimmekaan? Kyseessä on siis rivitaloasunto pienessä yhtiössä. Talossa on kolme samanlaista asuntoa kuin meillä sekä yksi pienempi. Paikallaan valettu betonitalo on arkkitehti Jaakko Kontion piirtämä ja se on valmistunut vuonna 1962. 


Nimenä kyseinen herra saattaa olla tuntematon, mutta hänen kynästään on lähtöisin muutama ihan tunnettukin rakennus, kuten Helsingin jäähalli ja hotelli Presidentti. Hän on toiminut myös Alvar Aallon arkkitehtitoimiston johtajana vuosina 1955-1960, mikä mielestäni näkyy talomme julkisivussa (kts. edellisen postauksen kuvat).


Yhtiöjärjestyksen mukaiset neliöt ovat 114, mutta todellinen neliömäärä lähentelee sataaviittäkymmentä. Makuuhuoneita on kolme, yläkerrassa yksi ja alakerrassa kaksi. Märkätilat ovat löytyvät alakerrasta ja yläkerrassa on puolestaan oleskelutilat. Yllättävänä bonuksena asunnosta löytyy maakellari, joka on rakennettu saunan pukuhuoneen yhteyteen. Enpä ole aiemmin tällaiseen törmännyt kaupunkirivarissa!


Asunnossa on paljon aikakaudelle tyypillisiä ratkaisuja: avotakka, isot olohuoneen ikkunat, puupalkkeja, tilavat märkätilat, klinkkerilattia eteisessä. Ehdimme asua asunnossa muutaman viikon ennen remonttia ja sen aikana saimme jo vihiä siitä, että pohja on erittäin toimiva. Yksi tärkeimmistä asuntokriteereistämme oli yhtenäinen olohuone, keittiö ja ruokailutila ja sen todella saimme. En malta odottaa, että pääsemme ottamaan tuon usean kymmenen neliön tilan täyteen käyttöön.


Toinen iloisesti yllättänyt tila on saunan pukuhuone. En koskaan ajatellut tällaista tarvitsevani, mutta nyt en osaisi ajatella elämää ilman! Saunan jälkeen huoneessa on kiva vilvoitella, rasvailla jalkoja ja juoda viereisestä kellarista haettua kylmää juomaa. Kunhan vielä saisi puitteet täyteen loistoonsa...


Asuntoa ei onneksemme oltu pilattu remonteilla, vaan kunto oli lähes alkuperäinen. Asunnossa on asunut yksi ja sama perhe sen valmistumisesta saakka, ja he olivat päivittäneet asuntoa aikojen saatossa vain muutamien pintojen osalta. Meillä on nyt siis täysi työ uudistaa pinnat tämän päivän vaatimuksien mukaisesti. Urakka on edennyt yläkerran osalta jo melko pitkälle ja ensi kuun aikana saamme toivottavasti keittiön jo paikoilleen. Sitten onkin alakerran vuoro joutua moukarin alle. 



Koitan ehtiä pistämään tänne aika ajoin tilannepäivitystä, mitä meillä on tapahtunut. En valitettavasti ole hirveästi ehtinyt hääriä raksalla kameran kanssa, mutta joitakin kuvia olen kuitenkin napsinut, joista pystyy näkemään, millaisesta muutoksesta meidän remontissa on kyse.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Uusi alku

Alkuvuosi on ollut vauhdikas. Kaksio myytiin tammikuun lopulla ja siitä viikkoa myöhemmin allekirjoitettiin uuden asunnon kauppakirjoja. Kaksion muuttopäivä sovittiin helmikuun loppuun ja uuden asunnon avaimet luvattiin luovuttaa viikkoa ennen kuun vaihdetta. Kiirehän siinä meinasi tulla muuttamisen ja muun elämän yhteensovittamisen kanssa. Viimeisenä sunnuntaina painoimme kaksion oven kiinni yhdeksän aikaan illalla, kun olimme uurastaneet koko päivän siivouksen parissa ja keräilleet viimeisiä tavaroita, joita piti olla vähän. Eli kaksi maasturillista. Viimeisessä autollisessa ei ollut yhtään ylimääräistä tilaa, vaan koko auto oli täytetty lattiasta kattoon. Onneksi muuttomatka ei ollut pitkä, sillä kuorman "sidonta" ei olisi täyttänyt ihan kaikkia lakipykäliä.


Vaan mitäpä ostimme tilalle? Kävimme katsomassa vähän kaikkea aina pienestä, suihkuttomasta, 30-luvun mummonmökistä arkkitehdin piirtämään, reilun 200 neliön paritalon puolikkaaseen. Ainoat yhdistävät tekijät näille katsomillemme asunnoille olivat se, että niissä on piha ja se, että ne eivät olleet uusia. Muutaman vuoden selailun ja jahkailun jälkeen päädyimme korjaamaan lähes vuoden markkinoilla olleen, reilukokoisen 60-luvun rivitaloasunnon parempaan talteen. Se oli ainoa, jossa näimme edes jonkinlaista potentiaalia ja joka täytti suurimman osan asunnolle asettamistamme kriteereistä. Nämä kuluneet 1,5 kuukautta ovat kuitenkin osoittaneet, että saimme oletettua enemmän.


Olemme koko ajan menneet asunto edellä tässä asunnonvaihtoprojektissamme, sijainti on  ollut toissijainen tekijä. Tässä kävi kuitenkin puolivahingossa niin, että saimme sekä asunnon että sijainnin. Asumme  tätä nykyä todella rauhallisella kadulla käytännössä kaupungin keskustassa ja muutaman minuutin kävelymatkan päässä Saimaasta. Vieressä on työpaikat, jumppasali, kaupat ja lenkkimaastot. Aikamoinen jackpot sanoisin! Eikä itse asuntokaan hassumpi ole - tai sanotaanko tule olemaan. Jotta saamme alkaneen tulipalon jäljet, vuosikymmeniä parketin alla ummehtuneet kokolattiamatot ja linoleumit, mäntypaneelit, kosteutta imeneet, repsottavat parketit ja kyseenalaiset sähkövedot putsattua, vaatii asunto täydellisen remontin. Palataan tähän myöhemmin kuvien kera!


Tervetuloa siis seuraamaan uuden kotimme remonttiprojektia!