lauantai 17. kesäkuuta 2017

Lähtötilanne: wc ja saunaosasto

Tässä pieni kurkistus uuden asuntomme wc:hen ja saunaosastolle. Nämä tilat joutuvat moukarin alle vasta syksyllä, sillä halusimme pitää kesän remonttivapaana aikana. On selvää, että nämä tilat ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä, joten remontti tulee todella tarpeeseen ilmeen freesauksesta puhumattakaan. 


Wc:ssä on vaaleansiniset seinäkaakelit ja lattiasta löytyy nyt niin trendikästä hunajakennolaattaa valkoisena. Kalusteet ovat tammiviilua ja kärsineet pahoin roiskevedestä. Pönttö ja putkivedot ovat sen sijaan suht tuoreita, sillä ne on uusittu putkiremontin yhteydessä, joka on tehty muutama vuosi sitten. 

Kuvan ulkopuolelle jää harvinaisuus, bidee-allas. Kaikki meillä vierailleet ovat ihmetelleet tätä kapistusta. Allas on osoittautunut remontin tiimellyksessä hyväksi maalivälineiden pesupaikaksi. Arvatenkaan se ei jää sijoilleen enää uudessa veskissä.



Vessan vierestä on käynti saunan pukuhuoneeseen, joka jatkaa eteisen sävymaailmaa paneeleineen. Pukuhuone on sinäänsä ihan tilava, mutta sen kolmella sivulla on ovi, mikä hankaloittaa tilankäyttöä. Pukuhuoneesta on käynti maakellariin, suihkutilaan ja eteiseen. Remontissa tästä huoneesta olisi tarkoitus tehdä yhdistetty kodinhoitotila ja vilvoittelutila. Harkitsemme myös toisen wc:n rakentamista komeron paikalle.

Pötkössä olevien pukuhuoneen, suihkutilan ja saunan ulkoseinässä menee yhtenäinen lasitiilirivistö. Ulkoa katsottuna tämä "ikkuna" on aivan maanrajassa, eli saunaosastomme on enimmiltä osin maan alla, mikä on mahdollistanut maakellarin rakentamisen. Minua hieman jännittää, tuleeko purkutöiden yhteydessä kosteusvauriolöytöjä johtuen näistä rakenteellisista seikoista.




Suihkutilan seinät on laatoitettu vinkeän värisellä laatalla. Tietyssä valossa laatta on sininen ja tietyssä taas vihreä. Hieno väri kuitenkin! Lattiassa on sinapinkeltainen mattalaatta, joka ei tunnu lähtevän millään puhtaaksi. Tätä ei jää ikävä.



Saunassa on sen sijaan laatta, jota tulen kaipaamaan remontin jälkeen. Erikoinen sinivihreä mosaiikki on herättänyt kiinnostusta kaikissa saunaan kurkanneissa. Osassa laattoja on ruskeaa kimalletta. Minulla tulee tuosta laatoituksesta mieleen veden välkehdintä kesäauringossa. Olemme pohtineet laatan säilyttämistä, mutta oletettavasti se tulee tippumaan seiniltä suihkun laattojen piikkauksen yhteydessä ja toisaalta, se vaikeuttaa saunan remontoimista, joten budjetti- ja aikataulusyistä laatta saanee lähtöpassit.

Sauna on rivarisaunaksi todella tilava. Ylälaude vetää helposti kuusi miestä eikä tästä tulla tinkimään remontissakaan. Olen antanut miehelle lähes vapaat kädet saunan suunnittelun kanssa, sillä tuo on enimmäkseen hänen valtakuntaansa. Värimaailmaa tulemme katsomaan yhdessä, mutta muutoin jätän suunnittelun hänen huolekseen.


Pintapuolisella tarkastelulla märkätilat ovat siistissä kunnossa, mutta kun nurkkia alkaa tarkastella tarkemmin, löytyy sieltä sun täältä korjauksen tarvetta. Laattoja repsottaa, putkivedot voisi olla loogisemmat, lattiasta törröttää kiinnikkeitä, sähkövedot eivät vastaa nykymääräyksiä, viemäri on väärässä nurkassa ja niin edelleen. Täytyy vain toivoa, ettei rakenteista löydy ikäviä yllätyksiä.




Remontin yhteydessä joudumme luopumaan myös tästä sympaattisesta kiukaan ohjausboksista. Kai joku muukin näkee tuossa irvistävän robotin naaman?! :D

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Lähtötilanne: eteinen ja alakerran makkarit



Kuten kuvista käy ilmi, meidän eteinen oli lähtötilanteessa vuorattu kauttaaltaan ah-niin-ihanalla, kellastuneella mäntypaneelilla. Eteinenhän toimii kodin käyntikorttina ja tässä kyllä toivotettiin tervetulleeksi mökille tai saunaan. Arvatenkin paneelit sai tuomion ei jatkoon. Paitsi että paneelit pienentävät tilaa fyysisesti, niin myöskin sen takia, ettei eteiskäytävän vähäinen valo pääse kulkemaan tilassa, kun tummentuneet paneelit imevät itseensä kaiken valon. Eteinen kuuluu remontin vaiheeseen kaksi, eli alakerran remottiin, joka käynnistyy syksymmällä, mutta en silti malttanut pitää näppejäni erossa noista paneeleista. Yläkerran purun yhteydessä näytin myös näille purkurautaa ja johan rupesi tila avartumaan. Nyt sitten katselemme kesän ajan reikäisiä seiniä, joista puuttuu suurehkojakin palasia sieltä täältä. Sen kyllä kestää, kun tietää, että parin kuukauden päästä on helpotusta luvassa.

Remontit tuppaavat aina tarjoamaan yllätyksiä ja niin tälläkin kertaa - onneksi positiivisessa mielessä! Sisäänkäynnin vastakkaisen seinän paneelien alta löytyi tuo melko hyväkuntoinen tiiliseinä, joka aiomme jättää ennalleen pienen hienosäädön jälkeen.


Sisääntulon molemmin puolin ovat alakerran makuuhuoneet. Vasemmalta puolelta löytyy tällä hetkellä romuhuoneena palveleva pikkumakkari ja oikealta puolelta meidän makuuhuone. Kuten tuosta tavaran määrästä saattaa pystyä päättelemään, pikkumakkari kuuluu myös remontin vaiheeseen kaksi. Lähestulkoon koko meidän irtain omaisuus on ollut remontin ykkösvaiheen ajan säilössä tuossa huoneessa. Periaatteessa tavaraa on vähän, mutta nyt kun olen päässyt purkamaan laatikoita, on hetkittäin käynyt mielessä, että tarvitseeko sitä tavaraa kuitenkaan olla näin paljoa. Karsimisoperaatiota on siis luultavasti luvassa.



Sisäänkäynnin oikealla puolella on meidän makuuhuone, josta koko remontti alkoi. Aloitimme purkamisen niin vauhdilla, etten ehtinyt ottaa kuvaa varsinaisesta lähtötilanteesta. Tässä alla olevassa kuvassa on ehditty purkaa jo vanha kaapisto, joka oli sinäänsä hyväkuntoinen, mutta käytössä se olisi osoittautunut epäkäytännölliseksi, kun yksittäinen kaappi oli melko kapea eikä tankotilaa juurikaan ollut. Toki myös mahdollisten ötököiden olemassaolo edesauttoi päätöstä luopua kaapeista.

Halusimme saada tämän huoneen valmiiksi ennen kuin yläkerrassa aloitettiin purkutyöt, sillä sänkymme ei olisi mahtunut muualle säilytykseen ja toisaalta halusimme tarvittaessa yöpyä remontin aikana kotona, vaikka suurimman osan ajasta olimmekin evakossa. Alakerran makuuhuoneissa oleva parketti on sen verran hyvässä kunnossa, joten päätimme ainakin toistaiseksi säästää ne. Tämä päätös nopeutti myös remontin valmistumista. Seinät vain maalattiin, vaikka näin jälkiviisaana voin todeta, että ne olisi kannattanut myös tasoittaa. No, ehtiihän sitä myöhemminkin jos oikein rupeaa risomaan. Lisäksi vanha kaapisto korvattiin uudella seinästä seinään ulottuvalla liukuovikaapistolla.

Tämä huone oli siis asuntomme ensimmäinen valmis huone, vaikka edelleen sieltä puuttuu kaikki niin sanottu hienosäätö. Verhot, yöpöydät, valaistus ja naulakko ovat vielä to do-listalla.


Makuuhuoneiden jälkeen eteiskäytävällä on portaikko yläkertaan ja portaikon alle jäävä, ovella suljettava säilytystila, joka ei näy kuvassa. Koko eteisen lattia on päällystetty tuolla samalla ruskealla, suorakaiteen muotoisella klinkkerillä kuin portaatkin. Alkuperäinen laatta on niin hyvässä kunnossa, että haluamme ehdottomasti säilyttää sen. Tätä samaa laattaa on käytetty myös muissa yhtiön asunnoissa, mutta osasta se on poistettu remontin myötä. Meillä tämä laatta oli yksi niistä syistä, jonka takia asuntoon ihastuimme.

Porrastasanteelta löytyy asunnon korkein kohta. Etäisyys katon ja porrastasanteen lattian välillä on varmastikin 6-7 metrin välillä. Tämä aiheutti hieman haasteita seiniä käsiteltäessä, kun tavallisilla a-tikkailla ei ihan ylettänyt katon rajaan asti. Tähänkin onneksi löytyi ratkaisu, josta varmasti lisää myöhemmin.


Eteisen perältä löytyykin sitten asunnon ainoa wc sekä käynti pukuhuoneen kautta märkätiloihin ja maakellariin. Nämä kaikki tilat kuuluvat remontin vaiheeseen kaksi ja tällä hetkellä ne ovat melko retrossa kunnossa. Mutta näistä lisää seuraavalla kerralla!

torstai 27. huhtikuuta 2017

Rivitalo vuodelta 1962

Millaisen asunnon oikeastaan ostimmekaan? Kyseessä on siis rivitaloasunto pienessä yhtiössä. Talossa on kolme samanlaista asuntoa kuin meillä sekä yksi pienempi. Paikallaan valettu betonitalo on arkkitehti Jaakko Kontion piirtämä ja se on valmistunut vuonna 1962. 


Nimenä kyseinen herra saattaa olla tuntematon, mutta hänen kynästään on lähtöisin muutama ihan tunnettukin rakennus, kuten Helsingin jäähalli ja hotelli Presidentti. Hän on toiminut myös Alvar Aallon arkkitehtitoimiston johtajana vuosina 1955-1960, mikä mielestäni näkyy talomme julkisivussa (kts. edellisen postauksen kuvat).


Yhtiöjärjestyksen mukaiset neliöt ovat 114, mutta todellinen neliömäärä lähentelee sataaviittäkymmentä. Makuuhuoneita on kolme, yläkerrassa yksi ja alakerrassa kaksi. Märkätilat ovat löytyvät alakerrasta ja yläkerrassa on puolestaan oleskelutilat. Yllättävänä bonuksena asunnosta löytyy maakellari, joka on rakennettu saunan pukuhuoneen yhteyteen. Enpä ole aiemmin tällaiseen törmännyt kaupunkirivarissa!


Asunnossa on paljon aikakaudelle tyypillisiä ratkaisuja: avotakka, isot olohuoneen ikkunat, puupalkkeja, tilavat märkätilat, klinkkerilattia eteisessä. Ehdimme asua asunnossa muutaman viikon ennen remonttia ja sen aikana saimme jo vihiä siitä, että pohja on erittäin toimiva. Yksi tärkeimmistä asuntokriteereistämme oli yhtenäinen olohuone, keittiö ja ruokailutila ja sen todella saimme. En malta odottaa, että pääsemme ottamaan tuon usean kymmenen neliön tilan täyteen käyttöön.


Toinen iloisesti yllättänyt tila on saunan pukuhuone. En koskaan ajatellut tällaista tarvitsevani, mutta nyt en osaisi ajatella elämää ilman! Saunan jälkeen huoneessa on kiva vilvoitella, rasvailla jalkoja ja juoda viereisestä kellarista haettua kylmää juomaa. Kunhan vielä saisi puitteet täyteen loistoonsa...


Asuntoa ei onneksemme oltu pilattu remonteilla, vaan kunto oli lähes alkuperäinen. Asunnossa on asunut yksi ja sama perhe sen valmistumisesta saakka, ja he olivat päivittäneet asuntoa aikojen saatossa vain muutamien pintojen osalta. Meillä on nyt siis täysi työ uudistaa pinnat tämän päivän vaatimuksien mukaisesti. Urakka on edennyt yläkerran osalta jo melko pitkälle ja ensi kuun aikana saamme toivottavasti keittiön jo paikoilleen. Sitten onkin alakerran vuoro joutua moukarin alle. 



Koitan ehtiä pistämään tänne aika ajoin tilannepäivitystä, mitä meillä on tapahtunut. En valitettavasti ole hirveästi ehtinyt hääriä raksalla kameran kanssa, mutta joitakin kuvia olen kuitenkin napsinut, joista pystyy näkemään, millaisesta muutoksesta meidän remontissa on kyse.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Uusi alku

Alkuvuosi on ollut vauhdikas. Kaksio myytiin tammikuun lopulla ja siitä viikkoa myöhemmin allekirjoitettiin uuden asunnon kauppakirjoja. Kaksion muuttopäivä sovittiin helmikuun loppuun ja uuden asunnon avaimet luvattiin luovuttaa viikkoa ennen kuun vaihdetta. Kiirehän siinä meinasi tulla muuttamisen ja muun elämän yhteensovittamisen kanssa. Viimeisenä sunnuntaina painoimme kaksion oven kiinni yhdeksän aikaan illalla, kun olimme uurastaneet koko päivän siivouksen parissa ja keräilleet viimeisiä tavaroita, joita piti olla vähän. Eli kaksi maasturillista. Viimeisessä autollisessa ei ollut yhtään ylimääräistä tilaa, vaan koko auto oli täytetty lattiasta kattoon. Onneksi muuttomatka ei ollut pitkä, sillä kuorman "sidonta" ei olisi täyttänyt ihan kaikkia lakipykäliä.


Vaan mitäpä ostimme tilalle? Kävimme katsomassa vähän kaikkea aina pienestä, suihkuttomasta, 30-luvun mummonmökistä arkkitehdin piirtämään, reilun 200 neliön paritalon puolikkaaseen. Ainoat yhdistävät tekijät näille katsomillemme asunnoille olivat se, että niissä on piha ja se, että ne eivät olleet uusia. Muutaman vuoden selailun ja jahkailun jälkeen päädyimme korjaamaan lähes vuoden markkinoilla olleen, reilukokoisen 60-luvun rivitaloasunnon parempaan talteen. Se oli ainoa, jossa näimme edes jonkinlaista potentiaalia ja joka täytti suurimman osan asunnolle asettamistamme kriteereistä. Nämä kuluneet 1,5 kuukautta ovat kuitenkin osoittaneet, että saimme oletettua enemmän.


Olemme koko ajan menneet asunto edellä tässä asunnonvaihtoprojektissamme, sijainti on  ollut toissijainen tekijä. Tässä kävi kuitenkin puolivahingossa niin, että saimme sekä asunnon että sijainnin. Asumme  tätä nykyä todella rauhallisella kadulla käytännössä kaupungin keskustassa ja muutaman minuutin kävelymatkan päässä Saimaasta. Vieressä on työpaikat, jumppasali, kaupat ja lenkkimaastot. Aikamoinen jackpot sanoisin! Eikä itse asuntokaan hassumpi ole - tai sanotaanko tule olemaan. Jotta saamme alkaneen tulipalon jäljet, vuosikymmeniä parketin alla ummehtuneet kokolattiamatot ja linoleumit, mäntypaneelit, kosteutta imeneet, repsottavat parketit ja kyseenalaiset sähkövedot putsattua, vaatii asunto täydellisen remontin. Palataan tähän myöhemmin kuvien kera!


Tervetuloa siis seuraamaan uuden kotimme remonttiprojektia!