sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Siivouspäivän hankinta

Siivouspäivästä on vierähtänyt jo jokunen tovi, mutta ajattelin silti esitellä mieheni bongauksen kyseisestä tapahtumasta. Olimme kyseisenä toukokuisena päivänä pyörähtämässä Helsingissä eikä meidän ollut tarkoitus mennä kiertelemään myyntipaikoille, mutta sattuman kautta päädyimme kuitenkin kulkemaan erään puiston läpi, jossa myyjiä riitti joka lähtöön.


Vanha, hieman merihenkinen kattovalaisin miellytti meitä molempia niin paljon, että mies päätyi tinkaamaan hinnan kohdalleen ja ostimme valaisimen. Ihan tuollaiseksi sitä ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää. Koska valaisin on melko painava ja luulen, ettei tuossa ole kummoinen valaisuteho, sillä lasi on aikojen saatossa kerännyt vuosien liat yllensä, ajattelimme tehdä kattovalaisimesta tunnelmallisen pöytävalaisimen. Vanha johto sekä kattokupu poistetaan, uusi lampunkanta johtoineen valetaan betonista valmistettavaan "telineeseen" ja rungon alareunaan porataan pieni kolo johdolle. Lyhtyosa siis vain asetetaan uuden lampunkannan päälle, eli sen suurempia asennuksia ei tarvitse tehdä.



Vielä kun jaksaisi ryhtyä tuumasta toimeen. Onneksi on vielä lomaa jäljellä, niin tällaisen pikkuprojektin saattaa saada valmiiksi ;)

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Asia, jota jään kaipaamaan

Tässä kun on podettu asuntokuumetta jo jonkun aikaa, sitä on ehtinyt miettiä kaikenlaisia asumiseen liittyviä asioita. Enimmäkseen tulee mietittyä syitä, miksi haluaisimme muuttaa uuteen kotiin, mutta välillä tulee toki käytyä läpi niitä juttuja, miksi pidämme nykyisestä asunnostamme. Tässä asunnossa on yksi asia, jota tuskin tulee löytymään tulevasta kodistamme, nimittäin olohuoneen jättiläismäinen ikkunasyvennys. En ole vastaavaa nähnyt yhdessäkään toisessa asunnossa, ja mitä uudemmasta asunnosta on kyse, sitä kapeammat ikkunalaudat ovat. 


 

Seuraavassa asunnossa tullaankin siis todennäköisesti näkemään kasvipöytä tai -penkki, johon saan aseteltua nuo suurimmat kasvit. Monissa blogissa nähty Ikean Sinnerlig-penkki voisi esimerkiksi olla kiva vaihtoehto. Toivottavasti saisin laittaa penkin suuren ikkunan eteen, jossa kasvit saisivat nauttia sisään tulvivasta valosta.



Luulenpa, etten ole ainoa, joka jää kaipaamaan tätä ikkunasyvennystä. Paitsi, että kasvit ovat viihtyneet hyvin tällä valoisalla paikalla (mistä kertoo muun muassa tuo kesällä kukkiva joulukaktus), mutta ikkunasyvennyksestä on kehkeytynyt vanhan rouvan kyttäyspaikka. En tiedä, mitä koira näkee tuosta vahtipaikaltaan, sillä tielle siitä ei kunnolla näe, mutta korvat pystyssä siinä päivystetään päivittäin ja muristaan kaikelle epäilyttävälle.


Onko teillä joku erityinen juttu teidän kotona, josta teidän olisi vaikea luopua?

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Erikoisempi tuliainen markkinoilta

Tässä muutama viikko takaperin kansainväliset suurmarkkinat piipahtivat Lappeenrannan satamatorilla. Viime vuonna missasimme tämän tapahtuman, joten tänä vuonna menimme heti ensimmäisenä päivänä paikalle. Tarkoituksenamme oli lähinnä käydä ruokailemassa eri kojuissa, mutta (yllättäen) löysin myös kotiintuomisia hollantilaisten kukkakojusta.



En muista enää tuon pitkänhuiskean kasvin nimeä, mutta olen nähnyt vastaavia leikkokukkia kukkakaupassa. Ruukkukasvina en ole tuohon törmännyt missään myymälässä. Nuput ovat auenneet hiljalleen, mistä lienee kiittäminen harmaata ja hieman koleaa keliä, joten saanen nauttia tuosta kukasta pitkälle syksyyn.




Lompakkoa tämä ei verottanut juurikaan, sillä hintaa tällä suurella kukalla oli vain 7,5 euroa. Kassalla ollut miesmyyjä pudistelikin päätään ja totesi "too cheap". Nappasin kasvin kainalooni ja huikkasin takaisin "lucky me" :)

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Tassia vajaa

Samassa jaossa, jossa sain kauniit kukkalautaset riesakseni omakseni, sain myös hieman tuoreempaa Arabiaa teekuppien muodossa. Leiman perusteella 60-luvulle ajoittuvat Sointu-kupit ovat mielestäni niin kauniit sekä muotokieleltään että väriltään, joten ne ovat ehdottomasti "pidä"-kategoriaa. 




Kupit sopivat lisäksi yhteen meillä jo olevien 24-sarjan kahvikuppien kanssa kokonsa puolesta, joten paikka kaapissa on ansaittu. Kuppien kylkiäisenä tuli kahvikannu ja pullalautanen, mutta kuppien tassit ovat teillä tietämättömillä. Täytyy siis pitää silmät kirppareilla ja vanhat tavaran liikkeissä auki kupinaluslautasten osalta.




Eikö olekin herttaiset kupit?

torstai 7. heinäkuuta 2016

Perintö-Arabioiden aiheuttamat harmaat hiukset

Sain isäni puolen suvun perintö-Arabiat omistukseeni vähän aikaa sitten ja siitäkös se ongelma syntyi. Kuten varmasti olette huomanneet, pidän vanhoista esineistä ja erityisesti vanhoista astioista. Tämän tiesi myös isäni, kun hän ehdotti, että ottaisin hänen tädeilleen kuuluneen astiaston hallintaani. 



Kuten kuvista varmasti huomaa, kyseessä on oikeasti vanhaa Arabiaa. Pohjasta löytyy APA-leima, jonka mukaan astiasto on valmistettu vuosina 1917-1927. Toisissa astioissa on tehtaanmerkin alla numero 10 ja toisissa 27. Lisäksi kaikkien osasten pohjasta löytyy kaiverrus "N Arabia Diamant NN9" sekä numerosarja väliltä 2610-2612. Sanooko nämä merkinnät jollekin teistä jotakin? Sen sain googletettua, että diamant viittaa posliinin laatuun.


Kauniita, vanhoja astioita ilmaiseksi - missä siis ongelma?! Tiedätte varmasti myös sen, että suhtaudun hieman negatiivisesti ylimääräiseen tavaraan. Jotta tämä reilu viisikymmentäneliöinen asumuksemme pysyisi edes jonkinlaisessa järjestyksessä, kaapeissa voi olla tasan ne tavarat, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä. Arvatenkin nuo perintöporsliinit eivät osu tähän kategoriaan. Yli 20 lautasta, soppakulho ja pari muuta tarjoiluastiaa veisivät aivan liikaa säilytystilaa käyttötavaroilta, joten oikeampi osoite astiastolle on varasto.



Mutta toinneeko sitä kantaa varastoonkaan sellaista tavaraa, jota tulee käytettyä kerran vuodessa, jos edes silloinkaan? Raaskiiko sitä myydä sukukalleuksia? Jos kallistun myynnin kannalle, kadunko sitä myöhemmin, että päästän nämä jo nyt lähes satavuotiaat harvinaisuudet käsistäni? Tällaisten kysymysten parissa olen kamppaillut, enkä vielä ole osannut päättää mitä näille teen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin ainakin osasta luopua, mutta tunnesyistä voisin jotakin kantaa varastoon odottamaan väljempiä neliöitä. Mitä sinä tekisit?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Elämää lasikuplassa

Terveydys pitkästä aikaa! Kesä on kiirinyt jo heinäkuuhun asti ja tässä kuussa koittaa vihdoin loma, jota on odotettu p-a-l-j-o-n talven pimeinä tunteina. Vielä muutama viikko olisi aherrettava ennen kuin voi laittaa läppärin kannen kiinni ja avata nutturan. Sen suurempia lomasuunnitelmia meillä ei ole, mikä on hyvä, sillä viime kesäloma meni kylpyhuoneremonttia paetessa, mikä hieman söi lomafiilistä.

Kesäkuu sujui omassa, onnellisessa kuplassa eläen. Siinä kuplassa kaikki substantiivit saivat etuliitteen hää. Oli hääpäivä, hääjuhla, häämatka ja häälahjoja. Onneksi häästressiltä vältyttiin, sillä vietimme juhlapäiväämme intiimisti vain lähimmän perheen kesken. Ulkoistimme ruuanlaiton ravintolalle ja viihdyttämisestä vastasi vaihtuvat maisemat lyhyen Saimaa-risteilyn aikana, joten meidän tehtäväksi jäi vain nauttia päivästä, jolloin puoli elämää kestänyt yhteiselomme sai kauniin sinetin.

Ja tästä kätevällä aasinsillalla varsinaiseen aiheeseen, eli pieneen lasipalloon, jonka ostin Porvoosta etsiessäni hääkoristeita (vaikka juhlat olivat pienet, niin sain luvan häähösöttää pillien ja ilmapallojen verran). Tuo Suomessa valmistettu pallukka on oikeasti tarkoitettu tuikulle. Se on valmistettu lämpöä kestävästä lasista ja sitä voi roikottaa mukana tulleesta nahkanarusta. Heti, kun näin tuon pallon näyteikkunassa, tiesin, että haluan laittaa siihen jonkun pienen viherkasvin roikkumaan. Meiltä löytyi valmiiksi jo tuo korallikaktuksen raasku, joten se päätyi uhriksi ja ihan hyvin se on tuossa toistaiseksi viihtynyt.





Avioitumisella, tai itseasiassa siitä seuranneella nimenmuutoksella, on ollut melko työllistävä vaikutus. On pitänyt uusia kortteja, sähköpostiosoitteita, käyttäjätunnuksia, tilata virkatodistusta ja niin edelleen. Bloginkin nimi olisi ehkä hyvä päivittää ajan tasalle. En ole tainutkaan kertoa, että MS kirjanyhdistelmä on peräisin entisestä nimestäni, ordinary puolestaan kuvaa tätä yleistä elämänmenoani. Nyt kun täällä kirjoittelee rouva P, niin blogin nimeen olisi varmaankin hyvä lisätä ainakin yksi r-kirjain ;) Josko saisin ensin tilattua uuden ajokortin itselleni, katsotaan sen jälkeen näitä blogijuttuja uudemman kerran.

Kuulemisiin!