keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kesäkuun elämää

Varsinaiseen kesälomaani on vielä puolitoista kuukautta aikaa, joten mahdollisuus nauttia kesästä rajoittuu viikonloppuihin ja töiden jälkeiseen aikaan. Minulla on usein tapana töiden jälkeen (koirien lenkityksen jälkeen tietysti) mennä hääräilemään parvekkeelle. Napsin kuihtuneita kukkia, kastelen, ihastelen ja ihan vain olen. Jos kahvihammasta kolottaa saatan nostaa varpaat kaiteelle ja nautiskella kupillisen kahvia auringon lämmössä. Siinä ilta-auringon säteissä unohtuu suuremmatkin murheet.






Tunne on vahva, ettei tämä parveke-elämä riitä. Pihaelämää sen olla pitäisi ja alkuun riittäisi pienikin pläntti, jolla voisin unelmiani toteuttaa. Koirat saisi juosta vapaana, kun minä kitkisin kukkapenkkiä. Sommittelisin, istuttaisin, jakaisin ja lannottaisin. Pihan perällä olisi pieni kasvihuone, jossa kävisin iltaisin kastelemassa. Siellä olisi yksi tuoli, jossa istuisin ihmettelemässä vehreyttä, trooppista kasvihuoneilmaa ja yrttien tuoksua. Kattoon voisi olla viritetty aurinkokennovalot. Olisi olkihattu, kumisaappaat ja kukkahansikkaat. Ruuanlaitto, syöminen, torkkuminen, yhdessäolo - kaikki voisi tapahtua ulkona. Onhan pihaelämä oikeasti yhtä ihanaa kuin kuvitelmissani?

Teille, joilla on jo piha, tai miksei meille parvekkeellisillekin, tiedoksi, että törmäsin Jyskissä hauskan näköiseen sohvaryhmään. Kurkatkaa tästä, mikäli olette pihasohvaa vailla ja 50-luvun muotoilu iskee teihin. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaan puhdas suositus.)

2 kommenttia:

  1. Tykään niin tuosta pelakuuruukusta...on se kaunis!
    Hieno sohvaryhmä ja sopiisi varmasti pieneenkin tilaan. No, minulla on ollut parveketta ja isoa pihaa ja nyt tuo pieni, ison partsin kokoinen ja olen varmasti aika outo, kun kotiudun/viihdyn aina siinä milloinkin on..:)
    Juuri mietin tässä yksi päivä, että on tämä pihanpito vaan niin helppoa ja kivaa....ja samoin varmasti miettisin, jos oltaisi siihen kerrostaloon jota kävimme katsomassa, muutettu. Iso lasitettu parveke. Nyt ei ole katosta muuta, kuin aurinkovarjo...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on sama juttu - sopeudun aina tilanteeseen kuin tilanteeseen. Erityisesti koirien takia toivoisin muutakin kuin parveketta. Uskon, että he nauttisivat, kun pääsisivät pihalle juoksentelemaan vapaana :)

      Poista