maanantai 26. joulukuuta 2016

Ensi vuonna sitten

Tervehdys pitkästä aikaa! Näin joulun pyhinä löytyi sopiva aika tulla kuittaamaan tänne, että kaikki on enemmän kuin hyvin.


Asuntomme on edelleen kaupan ja tästä johtuen kotikuvia ei ole kertynyt kummoisesti. Asunnon kanssa mennään päivä kerrallaan. Mietin muun muassa joulukoristeiden laittamista pitkään. Uskalsin tuoda joulutunnelmaa kotiin vasta reilusti joulukuun puolella, kun olin varma, ettei muutto pilaa joulusuunnitelmia. Toisaalta olen yrittänyt nauttia aina kun mahdollista niistä tämän kodin parhaista puolista: toimivasta keittiöstä, valon kulkemisesta päivän mittaan, leveistä ikkunalaudoista, sijainnista ja näkymistä.


Samasta syystä en ole viime aikoina ostanut kotiin juurikaan mitään. Kirppikseltä rohmusin edukkaasti pari Arabian 24h kuppia tasseineen ja yhden Kumelan kynttilänjalan, mutta muutoin tavaravirta on käynyt asunnostamme ulospäin. En malttaisi odottaa sitä hetkeä, kun saan laittaa sohvamme ja pyöreän keittiön pöytämmekin myyntiin. Näiden myynnin kanssa pyrin kuitenkin odottamaan siihen asti, että asunnostamme on tehty hyväksytty tarjous. 


Ajatukset ovat siis vahvasti tulevassa. Ensi vuonna asumme toivottavasti uudessa, isommassa ja pihallisessa kodissa. Toivon todella, että saan ensi kesänä nauttia omalla pihalla grillatuista herkuista ja lökötellä uudella, isommalla sohvalla.


Vuosi 2016 on ollut suunnittelun, pohtimisen ja pähkäilyn vuosi. Vuosi 2017 toivottavasti toteuttaa kaikki vuonna 2016 tehdyt suunnitelmat. Se tietää pitkiä päiviä, kiirettä ja hampaiden kiristelyäkin, mutta on toivottavasti kaiken vaivan arvoista. Aika näyttää! Aika näyttää myös sen, ehdinkö ja haluanko jakaa täällä enää kotikuvia. Toisaalta tämä blogi on toiminut hyvänä päiväkirjana kodissamme tapahtuneille muutoksille, mutta toisaalta ajatus siitä, että selittelee ja kuvaa valintojaan tuntemattomille, on alkanut tuntua vieraalta. Katsotaan.

Joka tapauksessa haluan toivottaa mukavaa joulun pyhien jatkoa kaikille ja tavataan ensi vuonna, tavalla tai toisella!

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Varo teräviä piikkejä!



Samassa jaossa, jossa sain muun muassa perintö-Arabiat omakseni, nappasin meille myös muutamat pikkuhaarukat tarjoiluja silmälläpitäen. Noita samoja puuvartisia haarukoita on myös kotikotonani ja niiden piikit ovat superterävät. Muistan, kun pienenä napsin noilla hillosipuleita suoraan purkista ja tökkäsin haarukalla aina kieleeni. Auts.

Onko kenelläkään mitään tietoa, kuuluuko haarukat johonkin laajempaan sarjaan vai ovatko ne vain satunnaisia yksittäiskappaleita? Muotokieli miellyttää silmääni, joten voisin haluta muitakin keittiövälineitä samasta sarjasta, mikäli sellainen on olemassa.

lauantai 27. elokuuta 2016

Bedroom randomness

Tässä vielä loputkin nurkat makuuhuoneestamme, joka edustaa asuntomme värikkäintä osastoa kaikessa synkkyydessään.






torstai 25. elokuuta 2016

Ikuisuusprojekti viety loppuun!

Onko teillä sellaisia ikuisuusprojekteja, jotka olisi todella nopea toteuttaa, mutta jostain syystä niitä ei vaan saa valmiiksi? Minulla oli yksi sellainen, jonka v-i-h-d-o-i-n sain tehtyä loppuun kesän aikana. Kyse oli niinkin monimutkaisesta asiasta kuin kuvien teettämisestä lipaston laatikossa odottaviin kehyksiin.



Hääkuvien teettämisen yhteydessä reipastuin sen verran, että sain lykättyä mukaan nuo pilvistä napsaistut kuvat. Kuvien saapumisen jälkeen ei nokka kauaa tuhissutkaan, kun taulut oli tarrattu seinälle. Kyllä - käytin kiinnittämiseen tarroja, jotka ovat oiva vaihtoehto tällaisten pikkukuvien kiinnittämiselle, en nimittäin mielelläni rei'itä kiviseiniämme. Näitä kiinnitystarroja myy ainakin Clas Ohlson. 

Tämän pienen muutoksen myötä makuuhuone tuntuu paljon eheämmältä. Poutapilvet, myrskypilvet ja uuden päivän sarastus saivat sen aikaan. Nyt tuolla makuuhuoneen kattovalaisimella on myös väripari tauluseinällä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Mieskin sisustaa

Tuossa aiemmin kun tuli syksystä puhe, niin tuli mieleeni, että meillä on varauduttu pimeisiin iltoihin uudella tuikkulyhdyllä. Hauskan ja hieman merihenkisen pikkulyhdyn bongasi Indiskasta mieheni. Yleensä jos mies löytää jotakin sisustustavaraa, silloin on parempi raottaa kukkaron nyörejä, sillä sen verran harvinaisesta tapahtumasta on kyse. En toki toimi meillä sisustuksen yksinvaltiaana, vaan kaikki hankinnat tehdään yhteistuumin, joskin minun aloitteesta useimmiten. Lyhdyn kupera lasi taittaa kivasti tuikusta lähtevää valoa ja lasin turkoosi sävy on mielestäni kaunis, joten kyllä tämä löytö on myös minun mieleeni.


Kuka teillä sisustaa?

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vahingossa syksy

Ne, joilla on lemmikkejä, tietää, että kuraa ajautuu joka puolelle. Näin myös meillä. Sohvatyynyt ovat yksi tyypillisimmistä paikoista, jonne on painettu kurainen tassunjälki. Siivousvimmassani paiskasin kaikki tyynynpäälliset pesuun ja kaivoin kaapista tilalle uudet. Värimaailmasta tuli vahingossa tuollainen loppukesän haalea, lakastuneen heinikon sävyinen. Päätin korostaa syksytunnelmaa ruskan värisillä tuikuilla. 



Täytyy myöntää, että kynttilöiden esiin kaivaminen ja tunnelmallisten syyskuvien katselu tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Olen aina pitänyt itseäni henkeen ja vereen kesäihmisenä, mutta pitkällisten pohdintojen jälkeen tuntuu siltä, että olenkin vuodenaikaihminen. Nautin suuresti siitä tunteesta, kun aurinko paahtaa ihoa ja tuulikin on lämmin, mutta kesässä ahdistaa suorittamisvelvollisuus. Koska kesä on kerran vuodessa, silloin pitäisi saada aikaiseksi koko vuoden verran some-kelpoista tekemistä. Tiedättehän, seikkailu saaristossa, herkulliset grillailut, yöuinnit, pitkät lenkit maaseudulla, myöhäiset illat puutarhassa ystävien kanssa, terassireissut ja muut vastaavat. Pidän enemmin ajatuksesta, että yritetään ottaa mahdollisimman paljon irti vallitsevista olosuhteista, tuli sitten räntää vaakatasossa tai paukkukoot tulipalopakkanen.




Tätä valoa tulee kyllä ikävä. Onneksi kesä tulee joka vuosi uudestaan!

perjantai 19. elokuuta 2016

Harvest time

Elokuu on ehtinyt jo yli puolenvälin, joten on hyvä hetki katsoa, mitä on tapahtunut parvekepuutarhassani. 


Tänä vuonnahan kylvin parvekkeelleni kirsikkatomaatteja, tilliä, pinaattia, persiljaa, lehtikaalia, basilikaa ja lehtisalaattia. Joko kasvuolosuhteet ovat olleet huonot tai puutarhuri laiska, sillä näistä on jäljellä enää kirsikkatomaatit, basilika ja yksi ruukullinen persiljaa. 


Pinaatit eivät koskaan ottaneet tuulta purjeisiinsa, ja päästin kitukasvuiset taimet tuskistaan jo alkukesästä. Lehtikaalia oli tulossa sen verran runsaasti, etten jäänyt surkuttelemaan pinaattien kohtaloa. Vaan kuinka kävikään lehtikaalille? Muutaman harvennuskerran jälkeen niiden lehtiin alkoi ilmestyä reikiä. En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota siinä vaiheessa, vaan annoin niiden jatkaa normaalia eloaan. Jossakin vaiheessa reikiä olikin sen verran, että kokonaisen taimen lehdet olivat tipotiessään. Aloin tutkia asiaa tarkemmin ja löysin syypään reikiintymiseen. Lehtien alapinnoilla asusti toukkia, jotka pistivät lehtikaalini parempiin suihin. Siinä vaiheessa lehtikaaliruukut saivat lähtöpassit biojäteasiaan. 


Lehtisalaatti sen sijaan kasvoi melko rehevänäkin, ja sain napsittua muutamat lehdet salaatin joukkoon ja leivän päälle. Tätä olisi hyvin riittänyt vain yksi ruukullinen, sillä tämä vaatii jonkin verran tilaa ympärilleen. Ehkä tilanahtaudesta tai puutarhurin huonosta muistista johtuen, lehtisalaatit jäivät hieman huonolle kastelulle ja suurin osa niistä kuivui ruukkuunsa. Samoin kävi tillille, joka oli istutettuna jo alunperin vääränlaiseen ruukkuun. Tillistäkin ehdin napsia muutamat oksat ruuuanlaittoon ennen kuivahtamista. Tilli vaatisi selkeästi suuremman ruukun itselleen, jotta se kasvattaisi tuuheita oksia ja kuivuus ei iskisi noin nopeasti.

Tänäkin vuonna voittajiksi siis selviytyvät kirsikkatomaatit ja basilikat. Persiljankin menestys on kohtalainen, sillä kolmesta ruukusta yksi näyttää erittäin elinvoimaiselta. Herkulliset tomaatit aion syödä sellaisenaan leivän päällä tai salaatissa, mutta runsaasta basilikasadosta minun olisi tarkoitus tehdä pestoa. 

Millainen puutarhakesä teillä on ollut?

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Siivouspäivän hankinta

Siivouspäivästä on vierähtänyt jo jokunen tovi, mutta ajattelin silti esitellä mieheni bongauksen kyseisestä tapahtumasta. Olimme kyseisenä toukokuisena päivänä pyörähtämässä Helsingissä eikä meidän ollut tarkoitus mennä kiertelemään myyntipaikoille, mutta sattuman kautta päädyimme kuitenkin kulkemaan erään puiston läpi, jossa myyjiä riitti joka lähtöön.


Vanha, hieman merihenkinen kattovalaisin miellytti meitä molempia niin paljon, että mies päätyi tinkaamaan hinnan kohdalleen ja ostimme valaisimen. Ihan tuollaiseksi sitä ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää. Koska valaisin on melko painava ja luulen, ettei tuossa ole kummoinen valaisuteho, sillä lasi on aikojen saatossa kerännyt vuosien liat yllensä, ajattelimme tehdä kattovalaisimesta tunnelmallisen pöytävalaisimen. Vanha johto sekä kattokupu poistetaan, uusi lampunkanta johtoineen valetaan betonista valmistettavaan "telineeseen" ja rungon alareunaan porataan pieni kolo johdolle. Lyhtyosa siis vain asetetaan uuden lampunkannan päälle, eli sen suurempia asennuksia ei tarvitse tehdä.



Vielä kun jaksaisi ryhtyä tuumasta toimeen. Onneksi on vielä lomaa jäljellä, niin tällaisen pikkuprojektin saattaa saada valmiiksi ;)

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Asia, jota jään kaipaamaan

Tässä kun on podettu asuntokuumetta jo jonkun aikaa, sitä on ehtinyt miettiä kaikenlaisia asumiseen liittyviä asioita. Enimmäkseen tulee mietittyä syitä, miksi haluaisimme muuttaa uuteen kotiin, mutta välillä tulee toki käytyä läpi niitä juttuja, miksi pidämme nykyisestä asunnostamme. Tässä asunnossa on yksi asia, jota tuskin tulee löytymään tulevasta kodistamme, nimittäin olohuoneen jättiläismäinen ikkunasyvennys. En ole vastaavaa nähnyt yhdessäkään toisessa asunnossa, ja mitä uudemmasta asunnosta on kyse, sitä kapeammat ikkunalaudat ovat. 


 

Seuraavassa asunnossa tullaankin siis todennäköisesti näkemään kasvipöytä tai -penkki, johon saan aseteltua nuo suurimmat kasvit. Monissa blogissa nähty Ikean Sinnerlig-penkki voisi esimerkiksi olla kiva vaihtoehto. Toivottavasti saisin laittaa penkin suuren ikkunan eteen, jossa kasvit saisivat nauttia sisään tulvivasta valosta.



Luulenpa, etten ole ainoa, joka jää kaipaamaan tätä ikkunasyvennystä. Paitsi, että kasvit ovat viihtyneet hyvin tällä valoisalla paikalla (mistä kertoo muun muassa tuo kesällä kukkiva joulukaktus), mutta ikkunasyvennyksestä on kehkeytynyt vanhan rouvan kyttäyspaikka. En tiedä, mitä koira näkee tuosta vahtipaikaltaan, sillä tielle siitä ei kunnolla näe, mutta korvat pystyssä siinä päivystetään päivittäin ja muristaan kaikelle epäilyttävälle.


Onko teillä joku erityinen juttu teidän kotona, josta teidän olisi vaikea luopua?

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Erikoisempi tuliainen markkinoilta

Tässä muutama viikko takaperin kansainväliset suurmarkkinat piipahtivat Lappeenrannan satamatorilla. Viime vuonna missasimme tämän tapahtuman, joten tänä vuonna menimme heti ensimmäisenä päivänä paikalle. Tarkoituksenamme oli lähinnä käydä ruokailemassa eri kojuissa, mutta (yllättäen) löysin myös kotiintuomisia hollantilaisten kukkakojusta.



En muista enää tuon pitkänhuiskean kasvin nimeä, mutta olen nähnyt vastaavia leikkokukkia kukkakaupassa. Ruukkukasvina en ole tuohon törmännyt missään myymälässä. Nuput ovat auenneet hiljalleen, mistä lienee kiittäminen harmaata ja hieman koleaa keliä, joten saanen nauttia tuosta kukasta pitkälle syksyyn.




Lompakkoa tämä ei verottanut juurikaan, sillä hintaa tällä suurella kukalla oli vain 7,5 euroa. Kassalla ollut miesmyyjä pudistelikin päätään ja totesi "too cheap". Nappasin kasvin kainalooni ja huikkasin takaisin "lucky me" :)