sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Projektia pukkaa

Kun yksi projekti loppuu, niin seuraava alkaa. Nuo kuvissa näkyvät Artekin tuolit ovat täynnä maalitipluja, jotka olivat niissä jo ostettaessa. Iäkkäiden tuolien lakkapinta on myös alkanut hilseillä. Jotain täytyisi siis tehdä. Helpoin, varmin ja kallein ratkaisu olisi viedä nuo puusepälle, joka ruiskumaalaisi ne valkoisiksi. Näin saisi vanhat maalitiplut piiloon ja uuden tasaisen pinnan tuoleihin. Haluaisin kuitenkin säilyttää tuolit puun värisinä, eli lakka pitäisi poistaa, pintaa hieman hioa ja lakata tuolit uudelleen. Riskinä tässä on se, ettei maalitahrat poistu tuoleista, mikäli maali on imeytynyt syvälle puun syihin. Saattaisin jopa rohjeta koittamaan lakanpoistoa itse, jos löytäisin jostain sopivan paikan.




Mitä sinä tekisit? Löytyykö jostakin hyviä ja yksityiskohtaisia vinkkejä Artekin tuolien kunnostukseen?

torstai 17. syyskuuta 2015

Itte kasvatin

Jotain hyötyä sentäs tästä viileästä kesästä. Parvekeviljelmäni ei kuukahtanut kuivuuteen, vaikka en joka päivä päässytkään sitä kastelemaan. Parhainta satoa ovat tarjonneet kirsikkatomaatit sekä lehtikaali. Myös yrtit ovat viihtyneet tuossa Kekkilän Vihervitriinissä. 





Lehtikaaleista olen tehnyt jo monet sipsit ja satoa riittää vielä ainakin yhteen satsiin. Tomaatteja on puolestaan käytetty ruuanlaitossa ja leivän päällä. On muuten aika paljon makeampia nuo omat tomaatit kuin kaupan versiot!

Millaista satoa siellä ruudun toisella puolella on saatu puutarhoista?

maanantai 14. syyskuuta 2015

Valoisa, uusi kylpyhuone

Tässä se nyt on: lähes valmis uudistettu kylpyhuoneemme! Pidän siitä valtavasti, vaikka sieltä edelleen puuttuu suihkuseinä ja muutama putkien suoja. 


Kylpyhuoneemme on ruhtinaallisen kolmen neliön kokoinen, joten ihmeitä siellä ei pystynyt tekemään. (Appiukko oli kerran tosin sitä mieltä, että helpostihan tuonne sauna mahtuisi...) Koska viemärit pinnoitettiin keväällä, en pelottelujen takia uskaltanut lähteä suunnittelemaan viemärien paikkojen siirtoa, joten ne saivat jäädä paikoilleen. Pöntön ja käsienpesualtaan paikat olivat siis sinetöidyt. Ainoat liikkuvat komponentit olivat pesukone ja suihku. Löysin netistä tuon 38 senttiä syvän, edestä täytettävän pesukoneen, jolloin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.



Suureksi kysymysmerkiksi jäi enää se, saako vanhan lämmityspatterin poistettua ja suihkun laitettua sen tilalle. Yksi putkimies näki siinä vain pelkkiä riskejä ja rahanpolttamista, toinen taas oli sitä mieltä, että laitetaan onnistumaan. Ei ole varmaankaan vaikea arvata, kumpi putkari teki remontin. Rakenteellisista syistä patterin putkia ei voinut tulpata, joten vanhan mallinen patteri jouduttiin korvaamaan rättipatterilla, mutta uudistettu pohjaratkaisu kuitenkin onnistui.


Materiaalivalinnoissa pyrittiin menemään melko neutraalilla linjalla, koska tämä asunto tulee jossain kohtaa saamaan uudet omistajat. Valkoinen seinälaatta oli siis melko itsestäänselvyys. Lattiasta en missään nimessä halunnut harmaata, koska lähes kaikissa 2000-luvulla saneeratuissa kohteissa on tummanharmaata 10x10-laattaa lattiassa. Se on oikein kiva väri, mutta mielestäni jo nähty. Väriä tärkeämpi valintakriteeri lattialaatassa oli kuitenkin tuntu. Halusin ehdottomasti kivimäisen tuntuman lattiaan. Väri tuli puolestaan muissa huoneissa olevasta valkolakatusta tammiparketista. Kalusteiden värimaailmassa halusimme noudattaa samaa linjaa kuin keittiössä. Siinähän se paketti alkoikin jo olla kasassa, wc-istuin kun tuli annettuna viemärisaneerauksen yhteydessä ja hanat oli ostettu jo ruskeaan kylpyhuoneeseen. Suuri peili avartaa tuota pientä kopperoa ja katon valkoinen panelointi viimeistelee tilan.

Kylpyhuoneeseen on vielä tulossa kirkas, taipuva suihkuseinä pöntön ja suihkun väliin sekä suihkuverho tason ja suihkun väliin. Remontti ja töiden alkaminen imaisi minusta kaikki mehut irti, joten viimeistyhommat ovat jääneet roikkumaan. Josko tässä olisi piakoin palautunut entisellensä ja jaksaisi käydä rautakaupassa tilaamassa sen seinän.

Parin viikon käyttökokemuksen perusteella voin todeta, että tuo pohjaratkaisu on toimiva. Säilytystilaa on sen verran, että kahden aikuisen purkit ja purnukat mahtuvat piiloon ja mikä parasta, hiuslakkapullo mahtuu PYSTYYN tuohon korkeaan kaappiin. Mahtavuutta. Korkea kaappi imaisee myös pyykinpesuaineet, wc:n siivousaineet sekä wc-paperit. Lattialämmitys kuivattaa lattian nopeasti, 120 senttiä pitkälle tasolle mahtuu levittämään vaikka pyykkejä eikä kyynärpää kolahda enää poistettuun ikkunalautaan. Kylpyhuoneemme on valoisa pienen ikkunan ansiosta, mutta tuo neljäpolttimoinen led-valaisin tuo tarvittaava lisäkirkkautta tilaan. Ainoa miinus täytyy antaa käsienpesualtaasta, se on nimittäin turhan pieni, etenkin kasvojen pesuun. Tästä saamme tosin syyttää vain itseämme, koska emme tarkistaneet altaan ulkomuotoa, kun saimme kalustetarjouksen. Toinen häiritsevä asia, jonka kanssa kuitenkin voin elää, on tuo rättipatteri, tai tarkemmin sen väri. Jouduimme päättämään mallin ollessamme reissussa Helsingissä ja kännykän näytöltä tihrustaen päädyimme tuohon putkimiehen suositukseen, joka itseasiassa osoittautui asennusvaiheessa vääränlaiseksi liitännöiltään. Patterilla kun pitää muutamaa isompaa pyyhettä, niin se peittyy lähes kokonaan, joten en ota siitä turhia paineita. Näillä mennään.

Mikä on tuomio? Olisiko kukkaboordit kannattanut säilyttää vai kannattiko remontti?

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Laastia, laastia, laastia

Niin, ei mennyt ihan niin kevyesti tuo kylpyhuoneremontti kuin luulimme.

Koska meillä on märkätilojen remontin kanssa peukalo keskellä kämmentä, olimme päättäneet ulkoistaa koko remontin ammattitaitoiselle remonttifirmalle. Ainoat meille jääneet hommat olivat sähkömiehen hankinta, sähkötarvikkeiden hankinta yhteistyössä sähkärin kanssa, lattialämmityskaapelin osto ja asennus sekä kattomateriaalien osto.



Ennen kuin yhtäkään laattaa oli tiputettu, remontin kestoajaksi arvioitiin kolme viikkoa. Tiedättekö sen sanonnan, että vanhoissa taloissa piilee aina jotakin yllätyksiä? Piti muuten taas paikkansa. Paitsi että seinistä piti riipiä laatat irti, piti niistä irroittaa myös vanhat tasoitteet, jos uudet laatat meinasi saada pysymään seinässä kiinni. Ja koska vanhat tasoitteet riivittiin irti, tarkoitti se sitä, että kaikki seinät tuli tasoittaa myös uudelleen. Samalla myös lattian toimimaton kaato uusittiin. Pari ekaa remonttiviikkoa olivat siis hyvinkin tasoitepitoiset ja työmaalla näytti pääasiassa tältä:



Tässä kohtaa työn etenemistä oli vaikea huomata enkä pystynyt kuvittelemaan, miltä lopputulos tulisi näyttämään. Vasta, kun kolmannella viikolla alettiin tekemään laatoituksia, kokonaisuuden pystyi hahmottamaan.


Kun laatoitus oli saatu valmiiksi, hommat sujuivatkin melko smoothisti eteenpäin. Kalusteet olivat muutaman päivän myöhässä, mikä tietenkin viivästytti remonttia entisestään, mutta nekin saatiin neljännellä viikolla paikoilleen kuten myös putket ja paneelikatto. Meillä ei ollut tulipalokiire pois tilapäismajoituksesta, joten nuo viivästymiset eivät sinäänsä haitanneet, mutta kaipasin todella kovasti kotiin, etenkin kun työt alkoivat. Töiden alettua kävin lähes päivittäin vaihtamassa kotona kassini sisältöä kelien ja seuraavan päivän agendan mukaan joka kerta toivoen, että pakkaan kassini viimeistä kertaa. Ja kyllähän se viimeinen kerta sieltä aikanaan tulikin...

Oli muuten hölmöä ajatella, ettei tällaisessa "avaimet käteen -remontissa" jäisi itselle juurikaan mitään tehtävää. Kyllä sitä sai sumplia jos jonkinlaista asiaa, mittailla, visiteerata rautakaupassa, soitella, vertailla ja vielä vähän mittailla. Ja levisipä tuo remontti myös kahteen muuhun huoneeseen, mitä ei oltu alunperin laisinkaan suunniteltu. Mutta kuten kaikissa remonteissa - lopputulos palkitsee. Siitä lisää seuraavalla kerralla :)

perjantai 11. syyskuuta 2015

Ruskeita kaakeleita ja kukkaboordia

1,5 vuotta sitä odotusta kesti. 20.7.2015 jää muistiin päivänä, jolloin piikkauskoneet täräytettiin käyntiin ja ruskeaa laattaa alkoi tippua seinältä. Tästä siis lähdettiin liikkeelle:






Sinäänsähän tuo kylpyhuone oli siistissä kunnossa, joskaan nuo laatat eivät täysin hivelleet omaa sisustussilmääni. Tosiasia on kuitenkin se, että kylpyhuoneiden tekninen käyttöikä on 20-30 vuotta, eli 90-luvulla tehdyt kylpyhuoneet alkavat pikkuhiljaa tulla teknisen ikänsä päähän (hullua, eikö?!). Iso remontti tuossa tilassa oli tehty viimeksi 70-luvun lopulla, pienempi remontti eli ammeen poisto puolestaan 2000-luvulla, eli remonttiin pakotti esteettisten syiden lisäksi myös tekniset syyt. Koputellessa seinään selkeästi kuuli, että osa laatoista oli irti, katosta ropisi maalia, vesieristettä tilassa ei ollut nimeksikään ja pohjakin oli erittäin epäkäytännöllinen, kun jokaisessa nurkassa oli jotakin.

Kunnon vesieristettä, selkeyttä ja nykyaikaisuutta siis lähdettiin hakemaan - ja sitä myös saatiin, mutta ei ilman paria muuttujaa. To be continued...

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Sellainen oli kesä

Oli juhannus, maaseutuajelu ja eväät.





Oli lampaita, kanoja ja siilejä.




Kukkia...







...kelejä...




...ja kesäöitä.




Pallopelejä ja lorvimista tietenkään unohtamatta.



Muun muassa sellainen oli meidän kesä. Isoa osaa näytteli kylpyhuoneremontin pakoilu. Kotona tulikin oltua vain muutama yö koko neljän viikon loman aikana. Karkumatka vei pisimmillään kahden yön reissulle Viroon, mutta muutoin pysyttelimme tutuissa maisemissa kotiseuduilla. Kahtena lauantaina saimme juhlistaa upeita, tuoreita aviopareja aina aamun pikkutunneille asti. Lomaan mahtui myös Lintsiä, kesäteatteria, pesäpalloa ja mökkeilyä. Huonot kelit näkyivät oikeastaan vähempänä veneilynä, grillauksena ja auringonottona, mutta muutoin emme antaneet säiden haitata. Rehellisesti, kaksi lisäviikkoa ei olisi tehnyt pahaa, mutta arjessakin on puolensa.

Mitenkäs siellä on kesä sujunut?