perjantai 30. tammikuuta 2015

Kaunis pakkaspäivä

Jos edellisissä kuvissa oli lunta riittämiin, niin toinen on tilanne näissä kuvissa. Alkukuusta, siinä loppiaisen tienoilla oli merenranta lähes lumeton. Kauniit maisemat oli silti ja kirpakka pakkanen pääsi puraisemaan poskipäistä. 








torstai 29. tammikuuta 2015

tiistai 27. tammikuuta 2015

Laskenta on alkanut

Kun ostimme tämän asunnon syksyllä 2013, tiesimme, että viemäriremontti koittaa jossain vaiheessa. Laajuutta, ajankohtaa tai remontin hintaa emme tienneet, minkä takia päätimme jättää kylpyhuoneremontin viemäriremontin yhteyteen. Viime kevään yhtiökokouksessa hallitus, johon itsekin tungin, sai valtuutuksen remontin suunnittelun aloittamiseksi. Syksyllä koitti vihdoin se hetki, jota olin kauhunsekaisin tuntein odottanut: viemärien kuvaus. Tämän kuvauksen jälkeen tietäisimme, täytyykö kaikki kylppärit repiä auki viemäriputkien vaihtoa varten vai olisiko viemäreiden pinnoitaminen/sukittaminen mahdollista. Ei tuolla kuvaustuloksella muuten niin väliä, mutta rahallisesti eri saneeraustavoilla on suuren suuri ero. Kauhuskenaarioiden toteutuessa viemäreiden vaihdon hinnaksi voisi tulla jopa 15 000€/asunto, kun taas sukitus maksaisi alle puolet tästä.

Niinhän siinä kävi, että kuvausfirma näytti vihreää valoa kevyemmälle remontille ja meikämanne huokaisi helpotuksesta. Vuoden ensimmäisinä päivinä päätimme hallituksen kanssa saneeraukselle projektijohtajan ja tällä hetkellä on meneillään urakoitsijoiden kilpailutus. Remontin aloituksen (toivottavasti) siunaava yhtiökokous on jo maaliskuun alussa, mikä tarkoittaa sitä, että remontti voidaan aloittaa vielä tämän vuoden puolella heti, kun urakoitsijoiden kalenterit sen sallivat.

Noin puoli vuotta siis enää yhteiseloa näiden kukkakaakeleiden ja reikien kanssa, minkä jälkeen näiden tilalle tulee jotain freshimpää ja vähemmän kasaria.




sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Katse kevääseen

Eihän se minun kasvihöpsöys ole noihin viherkasveihin ole jäänyt. Niinkuin syksyllä jo kerroin, vein kesällä parveketta sulostuttaneet pelargonit talveksi kellariin toiveissa saada niistä ensi kesäksikin kesäkukat. Ja täytyy sanoa, että lupaavalta näyttää! Toin osan pelargoneista jo sisälle saamaan enemmän valoa (liian aikaisin, ainakin mikäli on uskominen netin keskustelupalstoja) ja muutama jäi vielä kellariin vertailun vuoksi. Toivotaan, että edes joku yksilö jaksaisi sinnitellä kevääseen asti.



Noista pelargoneista kovin rohkaistuneena tulin ostaneeksi Kodin Ykkösen loppuunmyynneistä kukkasipuleja. Kun kerran onnistuin talvehdittamaan pelargonit, niin helpostihan helmililjojen kasvattaminen sipuleista käy. On sitten kevätauringon lämmittäessä jotain kukkivaa parvekkeella. Paitsi ettei ole, mikäli ne tätä menoa kasvavat... (Kuvat on otettu jo kuun alussa, tällä hetkellä pisimmät roikaleet ovat jo 15 cm pitkiä ja ruukun reunaa vasten köllöllään.)



Vaikka tuo helmililjojen kasvanut ei mennyt ihan kuin Strömsössä, niin tämäkin kokemus kasvatti itseluottamustani Suurena Viherpeukalona ja menin tilaamaan Kekkilän Vihervitriinin halvennuksesta. Vihervitriini ei ole vielä meille saapunut ja maassakin on edelleen reippaasti lunta, mutta suuntasin jo yrttipuutarha mielessä hamsteroimaan säiliöruukkuja Kontista. Säiliöruukkuja siksi, että viime kesänä yrtit pääsivät hieman nuupahtamaan kesäloman aikana. Kuten olen aiemmin todennut, maltti ei ole vahvimpia puoliani. Siemeniä en sentään ole vielä ostanut, joskin olen googletellut kaikenlaisia kasvihuoneeseen sopivia lajeja. Ajattelin kasvattaa ensi kesänä ainakin basilikaa, minttua, pinaattia ja ehkä tomaattia, mikäli tilaa yrteiltä jää.

Toivon todella, että tuo Vihervitriini tuo helpotusta erittäin vakavaan puutarhakuumeeseeni. Eräänä yönä näin jo unia rivitalon pihasta, jossa oli pieni hyötypuutarha. Pahimmassa tapauksessa tämä kasviharrastukseni koituu odotettua kalliimmaksi ja saa kuusinumeroisen hintalapun kylkeensä...

lauantai 24. tammikuuta 2015

Uusi harrastus

Olen löytänyt itselleni uuden harrastuksen. Se ei vie älyttömästi aikaa tai rahaa eikä sen takia joudu poistumaan kotoa. Se ei kohota kuntoa, ei edistä kädentaitoja, ei kehitä älykkyyttä mutta tarjoaa mielen ravintoa ja edesauttaa kärsivällisyyden kasvattamisessa.



Kaikki alkoi siitä, kun sain kotoa muuttaessani palmuvehkan mukaani. Kastelin sitä aina, kun muistin ja välillä käytin kasvin suihkussa, koska olin nähnyt äidinkin tekevän niin (äitien toimintamalleja ei tule kyseenalaistaa). Palmuvehka sinnitteli hengissä ja välillä se muisti jopa pukata uusia varsia. Välillä meille muutti kasveja lisää, lähinnä ulkonäkösyistä ja hetkittäin niitä myös kuoli hoidon puutteeseen. Palmuvehka kuitenkin pysyi.


Jos aiemmin kukkien hoitoni oli hieman satunnaista, niin viime kesä, joka oli minulle ensimmäinen parvekkellinen kesä, muutti kaiken. Kesäkukkina minulla oli pelargoneja sekä orvokkeja ja yrttivaunussa kasvattelin muutamia yrttejä. Ei siis mitään järisyttävän vaikeahoitoista, mutta nyppimistä ja kastelua vaativaa kuitenkin. Ja kyllä minä nypin ja kastelinkin. Heti töiden jälkeen ja ennen nukkumaanmenoa, joskus jopa heti herättyäni. Iloitsin jokaisesta uudesta nupusta tai lehdestä eikä kukkien hoito tuntunut missään vaiheessa työltä, päinvastoin.




Kesän mentyä hoivavietti jatkui sisätiloissa viherkasvien parissa. Nyt olen paitsi kastellut myös lannoittanut, vaihtanut multaa ja ruukkua, salaojittanut, suihkutellut, lisännyt, juurruttanut, pitänyt lepokautta ja latvonut. Menin jopa ostamaan kirppikseltä kukkapylvään! Googlettelen harva se päivä lisätietoa kasveistani. Tiedän, että meiltä löytyy ainakin anopinkieliä, kumipuu, korallikaktus, kultaköynnös, pylväskaktus, limoviikuna, joulukaktus ja viirukirjotähti, sekä tietenkin se kohta jo kahdeksan vuotta matkassani kulkenut palmuvehka. Kuten listasta voi päätellä, meillä asuu vain helppoja tapauksia, jotka mahdollistavat poissaolot kotoa silloin tällöin. Kunnianhimoisena tavoitteenani on paitsi pitää kaikki kasvini hengissä mutta myös kasvattaa niistä suuren suuria, uljaita yksilöitä, joista voin kertoa tarinoita lapsenlapsilleni tyyliin "tään joulukaktuksen miä sain sillo vuon kakstuhatkolmettoist, kun myö se ensimmäinen omistusasunto ostettiin. Terttu-vainaan kaktus se ol ja meille se kaupanteos sit jäi. Hyvää huolta oon pitän ku se vielkii noin komiast kukkii".



Että sellainen hullu kasvinainen täällä :) Mitäpä teidän lauantaihin kuuluu?

maanantai 5. tammikuuta 2015

Day off

Huomenta! Täällä yksi lomalainen kääntää kylkeä. Vai voiko kahden päivän vapaita kutsua lomaksi? Mielestäni voi. Suunnitelmissa on rästihommien hoitoa, paikkojen kuntoon laittoa, valokuvailua ja lorvimista. Onko siellä muita vapaapäivää viettäviä?


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Killan uuden vaatteet

Olen varmasti marissut täälläkin siitä, että Kilta-tuoliemme päälliset vetelivät viimeisiään. Toisesta kurkkasi jo vaahtomuovit käsinojasta ja toista odotti lähiaikoina sama kohtalo. Tuolit jonottivat vuoden päivät pääsyä verhoilijalle ja vihdoin ne ovat sieltä palanneet.

Täytyy myöntää, että odotin hieman parempaa lopputulosta, vaikka toki tiesin, että tuolit eivät ole helpoimmasta päästä verhoilla. Kuten kuvasta näkyy, ei kangas ole aivan napakasti tuolien päällä. "Kangas ei käyttäytynyt oletetusti" oli selitys. Asiakkaana olisin toki halunnut kuulla tästä ennen kuin menen hakemaan tuolit kotiin. No, lopputulos on mitä on, olisi se voinut olla pahempikin ja ainakin verhoilu on nyt ehjä. Eikä tuolien kurttuja tule tuijotettua, kun niissä istuu. Mutta kyllähän se silti ärsyttää maksaa jostakin melkein hyvästä, olkookin, että hinnasta saikin alennusta. 


Mutta mites tuo väri? Pelasin tällä kertaa varman päälle ja valitsin tuollaisen harmahtavan beigen, vaikka vaihtoehtona olisi ollut räväkkää pinkkiä tai keltaista nahkaa. Tuliko tuoleista tylsät vai moneen tilaan sopivat ajattomat klassikot?

torstai 1. tammikuuta 2015

Uudenvuodenlupaus

En usko mihinkään elämää suurempiin uudenvuodenlupauksiin, ja tuskin uskoo näiden lupausten lupaajatkaan. Suunnan muutokset elämässä, kuntoprojektit, tupakoinnin lopettaminen ja terveellisemmät elämäntavat ovat kiinni ihmisestä itsestään eikä niinkään uuden sivun kääntymisestä kalenterissa. Toki vuoden alku tarjoaa puhtaan pöydän projektien eteenpäin viemiselle, mutta sen uuden harrastuksen voi ihan hyvin aloittaa myös kesäkuussa, mikäli siltä tuntuu. Oma uudenvuodenlupaukseni, tai oikeastaan tavoitteeni on mennä enemmän metsään. Pieni vaiva, iso ilo. Sieltä palatessa vähintään puolet huolista on jäänyt matkan varrelle, keuhkot ovat täynnä raitista ilmaa ja hengitys kulkee keveämmin. Kaupungin pölyisillä kaduilla ei ole samanlaista vaikutusta. 











Teitkö sinä lupauksia ja jos teit, millaisia?