maanantai 24. marraskuuta 2014

Ensikoti

"Miun ensimmäisessä kodissa täytyy olla leveä ikkunalauta, josta voi katsella ulos kadulle". Ja niin siinä oli. Heti kun sain tiedon opiskelupaikasta, laitoin ilmoituksen lehteen, että siisti opiskelijatyttö etsii kotia keskustan tai yliopiston tuntumasta. Sain useita soittoja, mutta vain yhtä asuntoa kävin katsomassa ja se riitti. Oli leveä ikkunalauta ja muutama vuosi takaperin remontoitu pienen pieni yksiö. Opintotuki riitti juuri asunnon vuokraan ja jäipä siitä vielä muutama kymppi omaan taskuunkin.

Ensimmäisenä vapaapäivänäni menin asunnolle siivoamaan intoa puhkuen. Asunnossa oli kuuma. Kuukausi tästä eteenpäin tuli viimeinen muuttokuorma uuteen kotiin. Parkkipaikalla itketti, kun vanhempani lähtivät ajamaan takaisin kotiin. Kaikki oli niin uutta ja outoa. Olin yksin vieraassa kaupungissa ilman kavereita ja perhettä. En tiennyt, miten pääsen koululle. En ollut koskaan ennen pessyt pyykkiä. En ollut aiemmin nukkunut yksin, aina oli joku ollut kotona. Kaikesta piti kantaa nyt vastuu yksin. Pelotti. Oli yksinäistä ja hiljaista.

Ajan myötä helpotti. Löysin kavereita koululta. Opin pesemään pyykkiä. Toisena syksynä paluumuuttokuormassa asuntooni tuli koiranpentu. Oli vuosijuhlia, wipellystä ja wappua. Opintopisteet karttuivat. Ikuisuudelta tuntunut armeijakin loppui. Vanhoja kavereita alkoi muuttaa samalle paikkakunnalle. Näiden tapahtumien väliin mahtui monta riemun, surun ja pettymyksen hetkeä sekä paljon nuoruuden hölmöyttä. Ja lopulta sille armeijan käyneelle kaverillekin tuli tervetuloa opiskelijaksi -kirje. Todettiin, että "ihan hyvinhän me tähän mahdutaan kahestaan".

Todellisuudessa ne 23 neliötä ei olisi riittänyt meille ja onneksi tätä ei tarvinnut koskaan käytännössä testata. Onni oli puolellamme ja saimme vuokrattua yksiöni seinänaapurista pienen kaksion, jossa tämä blogi on saanut alkunsa. Koulu on vaihtunut kasista neljään -duuniksi, koiria on tullut yksi lisää ja vuosi sitten se pieni vuokrakaksio on vaihdettu omistusasuntoon.

Kesällä päädyin selaamaan ulkoiselle kovalevylle tallennettuja vanhan koneeni tiedostoja. Löysin sieltä kuvia tuosta ensimmäisestä kodistani, siitä 23 neliön pienestä huoneesta, jossa oli kaikki tarpeellinen eikä mitään liikaa. Muistoja, paljon muistoja tuli mieleeni. Osa hyviä, osan haluaisi unohtaa. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus siitä, mitä minulla on tässä ja nyt. Näin ei ehkä olisi ilman tuossa yksiössä vietettyä kolmea vuotta - kaikella kun on tarkoituksensa.







Millainen oli sinun ensimmäinen koti ja mitä muistoja siihen liittyy?

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kun kotiin palatessa paistoi vielä aurinko

Vain noin kuukausi sitten töistä palatessa kasvoihin osui illan viimeiset auringonsäteet. Koirat piti hakea kiireesti ylhäältä lenkille, mikäli mieli nähdä vielä auringon. Maa oli peittynyt värikkäisiin lehtiin. Ehdimme yleensä nurkan taa, kunnes aurinko laski lopullisesti mailleen.

Nyt on pimeää ja harmaata aina, kun uskaltaudun työntämään nokkani ulos (jota siis tapahtuu yleensä noin viisi kertaa päivässä). Onneksi on kuvat.







lauantai 22. marraskuuta 2014

Värihaaste: mix'n'match

Värihaasteen viimeisessä osiossa vähän lipsutaan alkuperäisestä haasteesta, saatte nimittäin nyt kaksi väriä kerralla. Nämä pirteät ja energiset värit toimivat niin yhdessä kuin erikseen, ja asiaa tämän haasteen myötä mietittyäni, voisin väittää näitä jopa lempiväreikseni. Tässä tulevat pinkki ja keltainen:



 

Tällä kertaa en haasta ketään mukaan, vaan kysyn, löytyykö teiltä vielä aikuisiällä lempiväriä/hyvänmielenväriä/turvaväriä/younameit?

perjantai 21. marraskuuta 2014

Värihaaste: hint of mint

Värihaasteen neljäs päivä: minttu/turkoosi. Minttu on söpö ja keväinen, turkoosi lasi on puolestaan kaunista. Väri on hiipinyt meille pikkuhiljaa eikä mitenkään tarkoituksella. Sitä on siellä täällä eikä sitä tule juurikaan ajateltua. Meinasin tosin hullutella tämän värin kanssa remonttivaiheessa. Ehdotin eteisen maalausta mintunvihreäksi (olisi yhdistänyt kivasti sinisen makkarin ja vihreän olkkarin, sininen+vihreä=sinivihreä you know) mutta mieheltä tuli jyrkkä ei. Ei sitten. Tyydyn yhdistelemään minttuisia yksityiskohtia kaakaon väriseen eteiseen. Tai oikeaa minttua ja kaakaota, se vasta herkullista onkin!








Vastaako Koti kolmelle Anne haasteeseen? 5 päivää, 5 väriä ja 5 edelleenhaastoa.

torstai 20. marraskuuta 2014

Värihaaste: sininen uni

Kuten jo arvata saattoi, kolmantena värinä värihaasteessa on sininen. Kuten vihreää ja ruskeaa, myös sinistä maalia on sudittu meidän seiniin. Ja paitsi sinistä maalia, makkarista löytyy myös sinistä tapettia, mutta tämän toki jo tiesittekin.




Sinistä on pesiytynyt myös astiakaapin puolelle. Mammalta perityt sinivalkoiset Arabiat asustavat siellä sulassa sovussa uuden ajan Taika-lautasten ja muiden lajitovereidensa kanssa. Tykkään itseasiassa todella paljon sinivalkoisista, vanhoista posliiniastioista. Ne ovat mielestäni jotenkin tyylikkäitä ja tuovat kattaukseen arvokkuutta, etenkin kun ne yhdistää valkoisiin lautasiin. Tämä mielikuva johtuu ehkä siitä, että yhdistän vanhat posliiniastiat mielessäni suureen pitsihuvilaan, jossa on ainainen kesä ja puhutaan vain suomenruotsia? Ne mielikuvat, ne mielikuvat...




Ja kun sinisestä on puhe, ei tietenkään sovi unohtaa kesällä pihakirppikseltä löytynyttä nojatuolia. Näyttääpä kuvaan eksyneen myös sinisiä Kivi-tuikkuja (missä värissä meillä EI olisi näitä?), sinikuviollinen tyyny sekä sininen maljakko.


Mutta löytyykö Casa-Äxästä värejä? Viisi pitäisi löytyä ja viidelle täytyy haaste laittaa eteenpäin. Onnistuuko?

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Värihaaste: mix your milk with my cocoa puff

Jatketaan värihaastetta toisella ilmiselvällä värivalinnalla, nimittäin ruskealla. Kaakaonruskeaan väriin törmää meillä heti ovesta sisään astuessa, sillä eteinen on maalattu kauttaaltaan ruskeaksi. Eteinen onkin meillä ainut värillinen huone, jossa kaikki neljä seinää on maalattu samalla värillä. Eteisessä käytetty ruskean sävy on mielestäni kaunis, pehmeä ja kotoisa, propsit siis sävyvalinnan tehneelle kanssa-asukilleni.



Mutta ettepä ehkä tieneet sitä, että eteinen ei ole meidän ainoa ruskea huone! Ruskeaa löytyy katosta lattiaan myös kylppäristä, joka odottaa remonttivuoroaan. Ehkä näiden kuvien myötä selkenee muillekin se, miksi odotan ensi vuonna koittavaa viemäriremonttia aikas kovasti? Voin kertoa, että uudistuneessa kylpyhuoneessa ei tule olemaan kukkaboordeja...



Pienemmissä määrin meiltä löytyy ruskeaa kirpparilta löytyneistä Artekin satulavyötuoleista (kts. esimerkiksi edellinen väri) ja tietysti näistä kavereista:


Löytyykö Ruusukummun Irmastiinan kotoa värejä? Niitä pitäisi löytyä viitenä päivänä, yhteensä viisi kappaletta ja halutessasi voit haastaa viisi ihmistä mukaan.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Värihaaste: vihreämpi valinta

Sain Pesäpuu-blogista viisi päivää, viisi väriä -haasteen, johon päätin tarttua. Meillä näitä värejä riittää, joten ensimmäisen värin kohdalla meinasi iskeä valinnanvaikeus. Arpaonni suosi vihreää, joten lähdetään sillä liikkeelle.

Olennaisin vihreä asia meillä on arvatenkin tuo olohuoneen vihreä seinä, mutta siihen se oikeastaan jääkin (ellei tässä kodissa vallitsevia vihreitä arvoja lasketa ;)). Tämän lisäksi vihreää pilkahtelee meillä vain viherkasveissa, olohuoneen ikkunalaudalla olevassa AIV-pullossa ja muutamissa kuvien ulkopuolelle jääneissä Kivi-tuikuissa.

Täytyy tunnustaa, etten oikeastaan pidä vihreästä väristä. Minulla ei esimerkiksi ole yhtään vihreää vaatetta, joten tuntuu hieman hassulta, että meiltä kotoa löytyy noinkin hallitseva vihreä elementti. Tykkään kyllä keväällä vihreäksi puhkeavasta luonnosta ja havumetsän vihreydestä, jota tuo seinä minusta hieman muistuttaa. Seinän sävystä tulee mieleen myös vanhan talon työ-/kirjastohuone, joka on mielikuvissani tapetoitu tuon sävyisellä tapetilla. Seiniä kiertävät ilmavat tiikkihyllyt, jotka ovat täynnä kirjoja, ja lankkulattiaa peittää suuri, punainen, itämainen villamatto. Keskellä huonetta, ikkunoiden edessä on kaksi muhkeaa nojatuolia ja niiden välissä pieni, pyöreä pöytä, johon laskea kaffekupponen. Ehkä tuo mielikuva on edesauttanut tätä odottamatonta värivalintaa, josta oikeasti pidän todella paljon vihreäkammoisuudestani huolimatta.






Värihaasteeseen haastan Pilviraitin, oletko mukana? 5 päivää, 5 väriä ja 5 edelleenhaastoa.

torstai 6. marraskuuta 2014

Huutokauppa

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa huutokaupassa pari viikkoa sitten lauantaina. Meklaamassa oli itse huutokauppakeisari Hirvaskankaalta. Suurin osa tavaroista ei säväyttänyt ollenkaan ja pitkään luulin, että poistuisin paikalta tyhjin käsin, mutta kyllähän sieltä yksi kiinnostava tavara löytyi. Yleisön joukossa oli toinenkin huutaja, mutta onnekseni tein voittavan huudon ja sain tuon söpön lampun omakseni.





Rehellisyyden nimissä, tilanne vei hieman mukanaan ja keskityin vain voittamaan huudon. Kirppiksellä en olisi maksanut lampusta yhtä paljoa kuin nyt tulin siitä maksaneeksi mutta 20 euroa on kuitenkin vielä melko kohtuullinen hinta tuosta valaisimesta, etenkin kun siinä on sähköt kunnossa. Hiemanhan tuo taikasientä kaipaa ja ehkäpä jotain järeämpiä aineita tuon maalitahran poistamiseksi, mutta sievyytensä ansiosta lamppu saa kalliin hintansa ja pikkuvirheensä anteeksi.

Onko siellä muita huutokauppalöytöjä tehneitä?

tiistai 4. marraskuuta 2014

Valkoisesta siniseksi

Valittelin miehelle meidän valkoisia lattiatyynyn päällisiä. Ajan saatossa päälliset olivat hieman likaantuneet ja valkoinen väri tuntui turhan lämpimältä. Eipä arvannut mies sanojensa vaikutusta, kun hän tokaisi, että "mikset värjää niitä". Niinpä, miksen? Olen ennenkin värjännyt vaatteita, miksen siis voisi värjätä tyynynpäällisiä. Siinä ei taas kauaa nokka tuhissut, kun ryhdyin tuumasta toimeen.




"Ai värjäsit ne oikeesti?!" Juu-u, sen tein. Eikä kaduta.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Sininen ja keltainen ne yhteen soppii

Kaikki alkoi siitä, kun pelargoniat muutti parvekkeelta sisätiloihin. Tätä ennen makuuhuone tuntui valjulta eikä ollenkaan kotoisalta. Huone oli selkeästi piristystä vailla ja pelargoniat sen todistivat. Takaraivossa painoi myös syyllisyyden tunne siitä, ettei remontin alkuvaiheessa hankittu vanha seinävalaisin ollut päässyt käyttöön. Tiesin kuitenkin, etten haluaisi seiniin porattavan enää yhtää enempää reikiä, joten jotain muuta olisi keksittävä.

Kesken työpäivän se sitten juolahti mieleeni: valaisin pääsisi seinälle, mutta puulevyn kanssa. Ja silloin kun kesken työpäivän alkaa sisustussyyhyttää, ei siinä oikein muu auta kuin poiketa pikimmiten rautakauppaan maalia hakemaan. Väriäkään ei tarvinnut kauaa pohtia, se suorastaan hyppäsi silmilleni värilastuseinältä. Tiesin, että meiltä löytyy kotoa valitulle värille väripareja, joten päätös oli sillä sinetöity. Alla näkyy lopputulos.






Kotoisampi, totesi mieskin lopputuloksen nähdessään. "...ja vähän kuin IKEA."