lauantai 13. syyskuuta 2014

Onko järkee vai ei?

Meillä ei ole vitivalkoista ja kiiltävää. Meillä ei ole myöskään romanttista, teollista, harmonista, trendikästä, skandinaavista, hamptons-tyyliä tai minimalistista. Eikä meillä ole todellakaan sellaista perinteistä nättiä, joka tänä päivänä taitaa olla sellaista yhteensointuvaa valkoista, beigeä tai harmaata valkoisilla huonekaluilla ja tekstitarroilla.



Millaista meillä sitten on? Sitä olen miettinyt viime aikoina, etenkin Hajottamo-blogin kirjoituksen jälkeen. Meillä on tavallaan värikästä, onhan täällä näkyvillä sinisiä, vihreitä ja ruskeita seiniä. On täällä tavallaan valkoistakin, ainakin keittiössä ja olkkarin länsipäädyssä (hah, siis siellä päädyssä, jossa on sohva) sekä suurin osa kalusteista on valkosia. On vintagea, ikeaa, designia, pelkistettyä, klassikkoa ja perintöhuonekalua, kaikkea sulassa sovussa. Kerroksellisuutta sanottaisiin sisustusohjelmassa. Tykkään kaikista yksittäisistä jutuista täällä, mutta välillä mietin, onko kokonaisuus turhan sekava. Onko meillä punaista lankaa? Löytyykö tälle kaikelle yksi sana, jolla sitä kuvaisi?






Remonttipäissään sitä tuli vain tehtyä päätöksiä, jotta saisi tuotua muuttopäivän taas askeleen lähemmäs. Ei ollut Pinterestiä, inspiraatiokuvakansioita koneella saati sitten sisustussuunnittelijaa apuna. Itseasiassa makkarin seinien väri sai inspiraationsa erään funkkistyylisen toimistorakennuksen aulan seinistä ja vihreän seinän olin tainut nähdä jolloinkin Dekossa. Ruskea oli miehen valinta. Näistä etsittiin noin yhden illan seulonnalla jollain tapaa yhteensopivat, ehkä hieman vanhahtavat sävyt (helppoa muuten valita niistä sentti kertaa sentti mallipaloista!) ja sitten vaan maalaamaan ilman sen suurempia vertailuja ja vatvomisia. Keittiön kanssa venkslattiin kaikkien eniten mutta senkin suunnittelussa alakaappien väri päätettiin eräällä kaatopaikkareissulla. Paksut, koristeelliset listat tulivat pakon sanelemina meille ja sisään kannettiin kamat vanhasta kodista. Tällainen siitä sitten tuli, iloinen sekamelska vähän kaikkea, enimmäkseen vanhaa tai jollakin tapaa vanhaa kunnioittavaa, mutta viimeiseen asti harkittua ja hiottua - ei.






Heikkoina hetkinä tulee mieleen, että maalaisin olohuoneen vihreän seinän tummanharmaaksi ja muut huoneet valkoisiksi. Makkarista voisi rapsuttaa tiiliseinän esiin. Tulisi enemmän sellaista "yleisesti hyväksyttävää" tyyliä, sellaista jota suurin osa ihmisistä pitää kivana itseni mukaanlukien. "Mutta eihän ne ihmiset asu meillä" totesi mies viisaasti männäviikolla. Totta, miksi siis miellyttää muita? Häiritseekö minua tässä nyt se, että kaikki eivät välttämättä pidä meidän kotia kivana vai onko tässä ennemminkin kyse siitä, etten osaa kuvailla meidän kodin tyyliä? Ajattelenko liikaa asunnon mahdollisia uusia ostajia? Oletanko, että blogeista tutut esineet tekevät kivan kodin ja että ainoa oikea tapa sisustaa on sävyttää kaikki valkoisen sävyt toisiinsa sopiviksi? Olenko löytänyt oman tyylini vai olenko vain kopioinut asioita muilta? Voiko erilaisuuskin olla kaunista? Mikä katsotaan erilaiseksi? Mikä oikeastaan tekee kauniin kodin? Onko tässä pohtimisessa edes järkeä, miksei voisi vaan olla tyytyväinen siihen mitä on, koska siinä ympäristössä kuitenkin viihtyy ja kyse on loppupeleissä vain maalista ja parista huonekalusta? Täytyykö kaikki pystyä lokeroimaan?



Ehkä voidaan todeta, että meillä on meidän näköinen koti. Ollaan molemmat aina tykätty hienovaraisesti massasta poikkeavista ratkaisuista ja se taitaa näkyä meillä kotonakin. En väitä, että meillä olisi jotenkin todella omaperäistä, uudenlaista ja ennennäkemätöntä, mutta ei olla menty sellaisella turvallisella valkoisella linjallakaan. Oma tyylini vaihtelee lappuhaalareista kotelomekkoon ja kellohelmoista paitapuseroihin. Sisustuksellisesti pidän useista eri tyyleistä ja etenkin hyvistä kokonaisuuksista tyylisuunnasta riippumatta. Lähiten sydäntä kuitenkin lienee sellainen kirppistä, valkoista ja valoisaa yhdistelevä tyyli ja tietenkin itse Alvarin tyyli. Nämä lähtökohdat huomioonottaen ei siis liene ihme, että meiltä löytyy kotoa vähän sitä sun tätä. Ollaan menty intuition vieminä ja lopputulos on tässä. Kaikki eivät siitä pidä ja se on ihan okei, kai. Ehkä seuraavaan kotiin (jos sellainen tulee) jotain vähän enemmän harkittua ja yhtenäistä - tai sitten ei. Sen näkee sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti