tiistai 30. syyskuuta 2014

Iltasella

Illalla etsitään paikka johon käpertyä, kuppi lämmintä teetä ja kynttilöitä. Syyskliseet siis. Tunnelmallista iltaa kaikille! Huomenna starttaa jo lokakuu, aika hurjaa. Mihin ovat viikot hävinneet?



maanantai 29. syyskuuta 2014

From where I sit

Uusi järjestys tuo mukanaan uusia näkökulmia.







Tämä näkymä on tosin pysyvä. Pikkukoira tunkee syliin aina kun mahdollista, etenkin silloin kun jotain järkevää pitäisi tehdä. Eihän sitä poiskaan raaski ajaa, joten järkevät tehtävät saa yleensä odottaa sylittelyn ajan.


Uusia näkökulmia teidänkin viikkoonne!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kun koulutehtävät huonekaluvalssiksi muuttui

Kun pitäisi tehdä koulutehtäviä, juolahtaa mieleen vaihtaa järjestystä olohuoneessa, eikä siinä auta pyristellä vastaan. Täytyy tehdä niin kuin parhaalta tuntuu. Tästä lähdettiin liikkeelle...


...ja sitten kääntyi sohva ja vaihtui nojatuoli...





Ei hyvä. Sininen tuoli hukkuu seiniin makuuhuoneessa ja Unikko-tuoli on aivan liian suuri olohuoneeseen. Oikeasti se on liian suuri myös makuuhuoneeseen, mutta tässä mennään pienimmän haitan taktiikalla. Tuolit paikoilleen siis mars. Sitten näyttikin tältä...



Parempi. Olohuone tuntuu paljon avarammalta, mutta ongelmakohtiakin on. Sohvapöydät tuntuvat jotenkin vääriltä, suorakaiteen muotoinen, kulmistaan pyöristetty teak-pöytä istuisi tuohon paremmin. Häiritsee, etteivät sohvapöydät ole keskellä sohvaa (symmetriapakkomielle...). Valaisin ei ole enää sohvapöytien päällä, joten siihen kolauttaa kupolinsa melko usein. Mutta koska uusi järjestys on vaivalla rymsteerattu, koitetaan sitä nyt pari päivää. Laitetaanpa siis matto ja tyynyt paikoilleen...





Noin. Viikon testauksen jälkeen voin todeta, että parasta uudessa järjestyksessä on uudet telkunkatsomisasennot. Toinen voi linnoittautua sohvalle tyynykasan ja viltin kanssa (yleensä en minä) ja toinen saa omakseen nojatuolin. Ja koska aikuisena saa tehdä mitä haluaa, nojatuolissa istuva voi nostaa koipensa sohvapöydälle. Seuraavan koulutehtävän aikana järjestys varmaankin taas muuttuu, mutta siihen asti mennään näillä. Ehkä.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

perjantai 19. syyskuuta 2014

Rakkahat romut

Sain Pilviraitin Marjaanalta haasteen kerätä kokoon seitsemän rakkainta esinettä. Ensimmäinen ajatus oli, että en varmana keksi niin montaa. Viime aikoina olen pistänyt tavaraa myyntiin surutta ja olen muutenkin koittanut vältellä kiintymästä materiaan. Sitten aloin katselemaan ympärilleni ja pohtimaan, mitkä tavaroista ottaisin mukanani seuraavaan kotiini, ja jopa rupesi tavaroita löytymään. Mihinkään tärkeysjärjestykseen en osaa esineitä laittaa, mutta tässä ne tulevat, satunnaisessa järjestyksessä:

1.-3. Artekin ruokailuryhmä, Golden Bellit ja merikartat

Artekin ruokailuryhmästä olen kertonutkin aiemmin mm. täällä ja täällä. Long story short: pöytä ja mustat tuolit huuto.netistä, ruskeat tuosta naapurista itsepalvelukirpparilta. Ajaton klassikko, eikä sitä ole ostaa rysäytetty kerralla, vaan palaset on kerätty osissa. Ruskeat tuolit on tarkoitus vyöttää uudelleen, joten ruokailuryhmän valmiiksi saattaminen on edelleen kesken, mutta se ei haittaa. Hiljaa hyvä tulee.

Golden Bellit menee samaan ajaton klassikko -kategoriaan. Toisen sain lahjaksi armaaltani ja toinen ostettiin remontin päätteeksi säästetyillä rahoilla. Ne on niin kauniit, että tuijottelen niitä päivittäin. Lisäksi aurinko heijastuu niistä upeasti.

Merikartat, kuten edellä mainitut tavaratkin, ovat muuttaneet edellisestä kodista tänne ja muuttavat varmasti myös seuraavaan kotiin. Nyt ne ovat tuossa paraatipaikalla ja niitäkin tulee katseltua joka päivä yhdessä kultakellojen kanssa. Moni meillä käyvistä vieraista koittaa saada itsensä kartalle. Toiset onnistuvat siinä paremmin kuin toiset ;) Mustakehyksinen kartta on miehen edesmenneen papan syntymäpäivälahja, joten sillä on kartoista enemmän tunnearvoa. Ei tuo metallikehyksinenkään täysin merkityksetön ole: kartta itsessään on peruskartta jostain laatikonpohjalta, mutta sen kehystämiseen on käytetty erään kirppisreissun kaikki roposet.




4. Eteisen kaappi

Muistaakohan joku entisen kodin eteisessä olleen ja nykyisen kodin makkarissa debytoineen puuhyllyn? Se ei ole enää puunvärinen hylly, vaan valkoinen kaappi. Hylly koki elämänsä muutoksen tänä kesänä, kun tiedostin, että en ole alkuunsakaan hyllyihmisiä. Koska hylly on ollut alunperin liukuovellinen lasivitriini, siihen oli helppo teettää ohuesta vanerista ovet vanhoihin uriin. Uusien ovien takia hylly piti käsitellä jotenkin ja päädyimme tylsästi valkoiseen maaliin. Eipähän jäänyt sävyeroja. Hylly, siis nykyinen kaappi on siinä mielessä erityinen kaluste, että ruinasin sen itselleni vanhasta työpaikastani. Olisittepa nähneet pomon ilmeen, kun kävin kinuamassa hyllyä itselleni. Meni miesparka aivan hämilleen :)



4. Kivi-tuikut

Näitä on meillä monta. Alunperin keräilyinnostus taisi lähteä anoppilasta. Heillä on ollut tapana ostaa joka joulu kolme samanväristä Kivi-tuikkua ja yllättäen tuikkuja on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kertynyt heille melkoinen määrä. Se on aika vaikuttava näky, kun talossa ei ole sisällä muuta valonlähdettä kuin kymmenet tuikkivat Kivi-tuikut. Kaikki lämpimät, hehkuvat, upeat värit pääsevät oikeuksiinsa, kun tuikkulyhdyn sisällä on palava tuikku, vaikka kauniita ne ovat sellaisenaankin. Värejä voi sekoitella mielinmäärin ja kun värivalikoima on laaja, saa näillä tuikuilla loihdittua oikeanlaisen tunnelman jokaiseen vuodenaikaan. Itsekin olen saanut suurimman osan Kivistäni lahjaksi. Kaksi vuotta sitten vastavalmistunuttua maisteria muistettiin kymmenillä erivärisillä tuikuilla, kiitos vielä siitä!



6. Makuuhuoneen yöpöydät

...jotka ovat itseasiassa tällä hetkellä varikolla, joten tuoreita kuvia ei ole saatavilla. Vanhan lookin voit kurkata mm. täältä. Alla olevat kuvat on kesältä, jolloin kauan harkittu hiomisprojekti alkoi. Sitten tuli syksy ja hiomisinto laantui, joten projekti on edelleen vaiheessa. Yöpöydät, tai oikeastaan työpöydän laatikostot ovat peräisin isäni kotitalosta, kuten olen aiemminkin kertonut. Mikäli oikein muistan, laatikostot ovat matkanneet evakkokuormassa isäni kotitaloon ja sieltä ne siirtyi aikanaan omaan lapsuudenkotiini, josta otin ne matkaani omilleen muuttaessani.


7. Pihakirppislöytö

Tämä viimeisin huonekaluhankinta on vienyt välittömästi paikan sydämestini. Sen tarinan voit lukea täältä.



Listalle olisi voitu ottaa myös uutena mutta alella hankittu tv-taso, mamman vanha lampunjalka, kirpparilta löydetyt Kilta-tuolit (kurkkaa vaikka täältä), ennakkoperintönä saadut vanhat maljakot tai olohuoneen nurkassa nököttävä vanha valaisin. Minulle tavarasta tekee tärkeän se, että se on harkiten ostettu, tärkeältä ihmiseltä saatu tai kaunis ja sattumalta löydetty. Ajattomuus ja klassikon ainekset kiinnostavat, kuten myös se, että tavaralla on historia - tunnenpa sitä itse tai en. Tavaraa tulee voida huoletta käyttää, mutta sitä tulee myös voida huoltaa, siksi Ikean lastulevyt eivät päätyneet tähän listukseen. Ehtaa tavaraa sen olla pitää.

En haasta ketään tähän erityisesti mukaan, tarttukoon haasteeseen ken haluaa. Ilmoitathan kuitenkin kommenttiboksissa, mikäli olet lähtenyt listausta tekemään, luen niitä kyllä mielelläni!

torstai 18. syyskuuta 2014

Rise and shine

Sunnuntaina, kun kaikki muut vielä nukkuivat, hiippailin hipihiljaa kameran kanssa ympäriinsä ja kuvailin nousevaa aurinkoa.









Ja kyllä, näit aivan oikein. Meillä on jär-kyt-tä-vän likaiset ikkunat, koska syksy ja olkikärpäset.