lauantai 2. marraskuuta 2013

Tervetuloa remontin keskelle

Nyt kun uuden asunnon avaimet on ollut hanskassa reilut 24 tuntia, niin täälläkin voi kai riemuita jo siitä, että MEILLÄ ON IKIOMA KÄMPPÄ! Asunnon etsiminen lähti liikkeelle eräästä tämän kaupungin mittapuulla törkeän halvasta 50-luvun laitakaupungin kaksiosta. Se homma tyssähti asuntoon juuri tehtyyn kahden vuoden määräaikaiseen vuokrasopimukseen. Molempia alkoi tämän asunnon jälkeen riivata polttava asuntokuume, mistä seurasi se, että roikuimme oikotiellä ja etuovessa illat läpeensä. Seuraava katsomamme kämppä oli aivan kamala, teki mieli kääntyä jo ulko-ovella takaisin autoon. Sitä seuraavassa myöhästyttiin tarjouksen kanssa kaksi minuuttia, mikä oli oikeastaan ihan hyvä, koska se asunto olisi ollut enempi sijoitus kuin koti. Neljännen asunnon näyttöön hiivimme jo vähän pessimistisinä, vaikka paperilla asunto vaikutti hyvältä. Läpitalon, pintaremonttia vaativa kaksio, jossa on parveke ja taloyhtiössäkään ei ole moitittavaa. Mielialaa ei myöskään nostanut asunnon kova hintapyyntö. Varovaisin mielin kiipesimme rappuset ylimpään kerrokseen, jossa kiinteistövälittäjä odotti meitä.

Ensimmäinen ajatus kynnyksen yli astuttuani oli, että onpa tämä valoisa! Sen jälkeen kurkkaus kaikkiin huoneisiin. Seurasi hyväksyvää nyökyttelyä. Huoneet olivat sopivan kokoisia ja niihin mahtuu ne funktiot, joita varten ne on suunniteltu. Saimme kuulla, että asunnossa on asunut vanhempi, jo edesmennyt pariskunta ja heidän perikuntansa myy tätä kohdetta. Se voi olla uhka tai mahdollisuus. Lisää hyväksyvää nyökyttelyä aiheuttivat syvät ikkunalaudat, erittäin syvä erkkeri, näkymät ilta-aurinkoon olevalta parvekkeelta, hiottavissa oleva tammiparketti ja ikkuna kylpyhuoneessa. Niin ja vaatehuone! Siis kokonainen huone vaatteille! Asunto oli osaltani myyty jo ensimmäisellä näytöllä, mutta kanssa-asukas (nykyisin tunnetaan myös nimellä yhteisvelallinen) halusi käydä katsomassa asuntoa vielä toisen kerran. Toinen näyttö vahvisti sen, että tästä asunnosta jätetään tarjous.

Koska hintapyyntö oli kova ja myyjänä perikunta, päätimme koittaa kepillä jäätä ja jättää melko alhaisen tarjouksen kohteesta. Oma kipurajamme oli tarjous- ja pyyntihinnan puolessa välissä. Olimme vakuuttuneita, että myyjät eivät halua tinkiä pyyntihinnasta juuri lainkaan, koska kiinteistövälittäjä oli vihjannut perikunnan olevan tietoinen alueen hintatasosta. Siksi leukani loksahtivatkin auki, kun kuulin myyjien vastatarjouksen. Se oli reilusti alle kipurajamme ja ihan lähellä meidän tarjoamaamme hintaa. Yhteisvelallinen oli pelimies ja tinkasi hinnasta vielä tonnin pois, jonka jälkeen kaupat oli sovittu. Tätä seurasi lainankilpailutus, iso kasa allekirjoituksia erinäisiin papereihin, puhelinsoittoja, suunnittelua ja pohdintaa, kunnes eilen saimme avaimet käteen. Uudella asunnolla on tullut pyörittyä eilisillasta asti ja nyt siellä näyttää jotakuinkin tältä:

Eteinen jo riisutussa asussaan.

Eteisestä heti vasemmalla on keittiö. Melko kasari sanoisin.

Toinen ovi vasemmalla menee makuuhuoneeseen. Tässä tapettien kanssa.

Löydökset makkarin tapettien alta. Mitä ihmettä tässä on ajateltu?

Makkarista on suora linja olohuoneeseen.

Olkkarissakin näytti tänä aamuna jo tältä.

Yksi miun lemppariasioista, kuulemma yhteisvelallisen inhokki.

Betoni on kauniin väristä. Jos noita seiniä ei maalattaisikaan?

Kylppärissäkin on valoisaa...

...tämän ansiosta. Suihkusta voi katsella maisemia. 

Parveke piti tietysti koristella heti. Tämän enempää siellä ei tapahdu tämän vuoden aikana.
Tapettia on siis irroitettu jo kolmesta huoneesta ja ne lähti irti naurettavan helposti. Sain esimerkiksi omin pikku konttorirotan kätösin revittyä olohuoneesta kolmen seinän tapetit puolessa tunnissa. Iso kiitos vaan sille, joka on päättänyt tapetoida suoraan betonin päälle. Toki tuolla on vielä pieniä tapettitipluja siellä täällä, mutta se on huomisen ongelma se. Nyt keskityn ojentamaan tapetinrepimisessä kipeytyneitä jäseniäni sohvalla. Palataan sisustussuunnitelman kera myöhemmin.

6 kommenttia:

  1. Vautsi! Onnea uuteen kotiin! Näyttääpä kivalta ja paljon ihania yksityiskohtia asunto täynnä. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa. Tsemppiä remppaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi :) Remontti on lähtenyt vauhdikkaasti alkuun, mutta tähän se vauhti sitten tyssähtääkin, joten kaikki tsemppi on tervetullutta!

      Poista
  2. Oi, ihanaa! :) Hurjasti onnea uuteen kotiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) paljon on hommaa ennen kun tota voi kodiksi kutsua, mut tähän mennessä remppahommat on tuntunu oikeesti kivoilta! Vähä vastapainoa ajatustyölle.

      Poista
  3. Ihan ensimmäiseksi kuulin, että rakastuisin teidän erkkeriin heti kun näkisin sen! Onnea uuteen kotiin, siitä tulee siun (teidän) maulla varmasti ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki kuulin tän :D Se on kyl ihana, mahtuu lampaantalja ja vähän leveempikin hanuri kattelemaan lentokentän valoja :) Eilen tuli ekaa kertaa kotosa fiilis siellä remppatyömaan keskellä eli kotosa siitä on ainaki tulossa, mut toivottavasti myös ihana! Tuu sit heti kylään, kun tuut takas Suomeen? :)

      Poista