torstai 21. marraskuuta 2013

Taivaansinisestä musteensiniseksi

Ei se makuuhuonekaan värittömäksi jäänyt. Ikkunaseinän taivaansininen vaihtui valkoiseksi, mutta muutoin huone on musteensininen aina komeroita myöten. Oviseinä odottaa tapettia, eikä mitä tahansa tapettia vaan koboltinsinistä Birger Kaipiaisen Kiurujen yötä. Muutoin sisustussuunnitelma on tällä hetkellä seuraavanlainen: yöpöydiksi vanhat mustat kaapit, sänky, joka saa ylleen päiväpeiton, kenkähyllyn virkaa toimittanut hylly palaa takaisin alkuperäiseen toimeensa kirjahyllyksi, verhoiksi olohuoneen vanhat valkoiset pellavaverhot ja valonlähteiseksi ainakin kultainen jalkalamppu eteisestä sekä tori.fi:stä bongatut Ikean uudet Tisdag-valaisimet. Miltäs kuullostaa?



Vai olisiko tämä ollut parempi?



tiistai 19. marraskuuta 2013

Toiveiden metsänvihreä

Tässä olohuoneen vaiheita:







Ajatus metsävihreästä seinäväristä on ollut takaraivossa jo pidempään. Nyt pääsin toteuttamaan ajatukseni olohuoneessa, jonka päätyseinän maalasimme Tikkurilan vanhan ajan värit -värikartan tummanvihreällä. Tarkoituksena on, että tuo seinä toimisi taustana merikartoille ja keittiössä majaansa pitäneille ravuille. Seinän eteen tulee Artekin ruokailuryhmä ja pöydän päälle kaveria kaipaava kultakello. Sohva ja tv-taso tulevat toiseen päähän huonetta.


Aurinko maalailee aivan omia värejään vierekkäiselle seinälle. Ihmekös tuo, koska näkymät parvekkeelta ovat auringonlaskun aikaan tälläiset:


keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Cocoa

Eteinen välivaiheessa ja lähes lopullisessa asussaan:





Ei löydy hienoja asetelmia ja kuvakulmia näistä kuvista, mutta ehkä tuosta eteiseen valitusta maalisävystä pääsee jonkinsortin ymmärrykseen? Tuli vähän yllätyksenä itsellekin tuo sävy, en varsinaisesti ole ruskean suurin ystävä. Väritoive tuli siis armaaltani, jonka lempiväreihin kyseinen väri kuuluu. Yhteistuumin etsittiin eteiseen kaakaojauheen väristä maalia ja sellaisen löysimmekin! Tuli kyllä kiva, vaikka itse sanonkin. Vähän sellainen vanhahtava ruskea, joka olisi voinut olla tuossa seinällä aina. Ja aina, kun meille tulee sisään, alkaa tehdä mieli kaakaota. Onpahan mieleenpainuva sisääntulo ;)

Ja jottei tunnelma menisi liian tunkkaiseksi, ajattelin freesata tilaa valkoisilla kalusteilla. Ainakin Ikean Malm-lipasto muuttaa eteiseen. Tällä hetkellä kattovalaisimeksi on ykkösvaihtoehtona tämä kirppislöytö ja seinävalaisimeksi havittelen yhtä vanhaa kaunokaista huuto.netistä. Naulakko ja matto on edelleen harkinnassa, any ideas? Maton pitäisi olla tarpeeksi ohut, jotta vaatehuoneen ovi mahtuu aukeamaan ja naulakolle ei ole tällä hetkellä muita kriteerejä kuin että siinä tulisi olla pelkkiä koukkuja.

Seuraava huone, joka valmistuu, on olohuone. Ja sielläkin on väriä, tummaa väriä! Tosin yhden seinän verran, mutta on kuitenkin. Rakkaani sanoin: "Siis tuleek meille värillinen koti? Luulin, et tulis valkonen". Joskus sitä saattaa yllättää itsensäkin - toivottavasti positiivisesti :)

perjantai 8. marraskuuta 2013

Remonttiviikko 1, aikaa muuttoon 3 viikkoa

Ennen maalausta.


1. maalikerros.
 

Jäännös.

Pikamoi junasta. Kännykästä löytyi muutama räpsy työleiriltä, jossa on kulunut kaikki illat tällä viikolla. Niin kuin kuvista käy ilmi, valkoisen maalitelan kanssa on heiluttu. Vaatehuoneen seinät ovat saaneet jo lopullisen maalipinnan ylleen ja eteisessäkin on jo yksi pohjamaalikerros. Olohuoneen seinät on puolestaan jo tasoitettu ja hiottu, huomenna toivottavasti ehdin sutia niihin pohjamaalia. Lisäksi olemme ehtineet tehdä kaupat keittiötoimittajan kanssa sekä lyödä lukkoon aikataulut parketinhiojan kanssa. Hyvässä vauhdissa siis ollaan ja into remontoida on edelleen kova!

Asuntoon oli jätetty muutamia juttuja, kuten kinkkupusseja, Essexiä, käytetty kylpypyyhe ja iso kasa henkareita. Henkarikasasta löytyi muutama tälläinen selkeästi eteiseen tarkoitettu tervetuloa-henkari. Hauskat! Onko jollakulla tietoa, mistä tällaisia on saanut?

lauantai 2. marraskuuta 2013

Tervetuloa remontin keskelle

Nyt kun uuden asunnon avaimet on ollut hanskassa reilut 24 tuntia, niin täälläkin voi kai riemuita jo siitä, että MEILLÄ ON IKIOMA KÄMPPÄ! Asunnon etsiminen lähti liikkeelle eräästä tämän kaupungin mittapuulla törkeän halvasta 50-luvun laitakaupungin kaksiosta. Se homma tyssähti asuntoon juuri tehtyyn kahden vuoden määräaikaiseen vuokrasopimukseen. Molempia alkoi tämän asunnon jälkeen riivata polttava asuntokuume, mistä seurasi se, että roikuimme oikotiellä ja etuovessa illat läpeensä. Seuraava katsomamme kämppä oli aivan kamala, teki mieli kääntyä jo ulko-ovella takaisin autoon. Sitä seuraavassa myöhästyttiin tarjouksen kanssa kaksi minuuttia, mikä oli oikeastaan ihan hyvä, koska se asunto olisi ollut enempi sijoitus kuin koti. Neljännen asunnon näyttöön hiivimme jo vähän pessimistisinä, vaikka paperilla asunto vaikutti hyvältä. Läpitalon, pintaremonttia vaativa kaksio, jossa on parveke ja taloyhtiössäkään ei ole moitittavaa. Mielialaa ei myöskään nostanut asunnon kova hintapyyntö. Varovaisin mielin kiipesimme rappuset ylimpään kerrokseen, jossa kiinteistövälittäjä odotti meitä.

Ensimmäinen ajatus kynnyksen yli astuttuani oli, että onpa tämä valoisa! Sen jälkeen kurkkaus kaikkiin huoneisiin. Seurasi hyväksyvää nyökyttelyä. Huoneet olivat sopivan kokoisia ja niihin mahtuu ne funktiot, joita varten ne on suunniteltu. Saimme kuulla, että asunnossa on asunut vanhempi, jo edesmennyt pariskunta ja heidän perikuntansa myy tätä kohdetta. Se voi olla uhka tai mahdollisuus. Lisää hyväksyvää nyökyttelyä aiheuttivat syvät ikkunalaudat, erittäin syvä erkkeri, näkymät ilta-aurinkoon olevalta parvekkeelta, hiottavissa oleva tammiparketti ja ikkuna kylpyhuoneessa. Niin ja vaatehuone! Siis kokonainen huone vaatteille! Asunto oli osaltani myyty jo ensimmäisellä näytöllä, mutta kanssa-asukas (nykyisin tunnetaan myös nimellä yhteisvelallinen) halusi käydä katsomassa asuntoa vielä toisen kerran. Toinen näyttö vahvisti sen, että tästä asunnosta jätetään tarjous.

Koska hintapyyntö oli kova ja myyjänä perikunta, päätimme koittaa kepillä jäätä ja jättää melko alhaisen tarjouksen kohteesta. Oma kipurajamme oli tarjous- ja pyyntihinnan puolessa välissä. Olimme vakuuttuneita, että myyjät eivät halua tinkiä pyyntihinnasta juuri lainkaan, koska kiinteistövälittäjä oli vihjannut perikunnan olevan tietoinen alueen hintatasosta. Siksi leukani loksahtivatkin auki, kun kuulin myyjien vastatarjouksen. Se oli reilusti alle kipurajamme ja ihan lähellä meidän tarjoamaamme hintaa. Yhteisvelallinen oli pelimies ja tinkasi hinnasta vielä tonnin pois, jonka jälkeen kaupat oli sovittu. Tätä seurasi lainankilpailutus, iso kasa allekirjoituksia erinäisiin papereihin, puhelinsoittoja, suunnittelua ja pohdintaa, kunnes eilen saimme avaimet käteen. Uudella asunnolla on tullut pyörittyä eilisillasta asti ja nyt siellä näyttää jotakuinkin tältä:

Eteinen jo riisutussa asussaan.

Eteisestä heti vasemmalla on keittiö. Melko kasari sanoisin.

Toinen ovi vasemmalla menee makuuhuoneeseen. Tässä tapettien kanssa.

Löydökset makkarin tapettien alta. Mitä ihmettä tässä on ajateltu?

Makkarista on suora linja olohuoneeseen.

Olkkarissakin näytti tänä aamuna jo tältä.

Yksi miun lemppariasioista, kuulemma yhteisvelallisen inhokki.

Betoni on kauniin väristä. Jos noita seiniä ei maalattaisikaan?

Kylppärissäkin on valoisaa...

...tämän ansiosta. Suihkusta voi katsella maisemia. 

Parveke piti tietysti koristella heti. Tämän enempää siellä ei tapahdu tämän vuoden aikana.
Tapettia on siis irroitettu jo kolmesta huoneesta ja ne lähti irti naurettavan helposti. Sain esimerkiksi omin pikku konttorirotan kätösin revittyä olohuoneesta kolmen seinän tapetit puolessa tunnissa. Iso kiitos vaan sille, joka on päättänyt tapetoida suoraan betonin päälle. Toki tuolla on vielä pieniä tapettitipluja siellä täällä, mutta se on huomisen ongelma se. Nyt keskityn ojentamaan tapetinrepimisessä kipeytyneitä jäseniäni sohvalla. Palataan sisustussuunnitelman kera myöhemmin.