lauantai 27. heinäkuuta 2013

Ostamisesta ja lainaamisesta

Reilut puoli vuotta olen kärsinyt jonkinasteisesta tavaraähkystä. Asumme nyt noin 45 neliön asunnossa, jossa ainoat kiinteät kaapit ovat keittiönkaapit ja sitä ennen asuin (naapurissa) 23 neliön asunnossa, että ei tässä mitään älyttömiä tavaravuoria ole ehtinyt vuosien saatossa kertyä, mutta silti omistetun tavaran määrä ahdistaa lievästi. Laskin kerran, että meiltä löytyy lähemmäs sata juomiseen tarkoitettua astiaa (lasit, mukit, viini- ja muut lasit ovat kaikki tässä laskennassa mukana), useita kymmeniä Kivi-tuikkuja eri väreissä, vinot pinot lehtiä, kukkaruukkuja, lasipurkkeja, tyynyjä ja niitä kuuluisia "tätä saattaa joskus viel tarvita"-tavaroita. Vähemmälläkin pärjäisi, mutta tilanne voisi olla tosiaan pahempikin. Kirjoja, ceedeitä ja deeveedeitä meiltä ei löydy kuin muutamat, koska mielestäni ne on fiksumpaa lainata kirjastosta tai vuokrata vuokraamosta. Verhoja on yhdet kumpaankin ikkunaan, pöytäliinoja taitaa olla kokonaista kaksi kappaletta, pyyhkeitä ja liinavaatteita juuri sopivasti. Arkilaukkujakin omistan tasan yhden.

Blogit, lehdet ja muidet kodit ovat täynnä toistaan ihanempia tavaroita, jotka tekisi mieli hankkia omaankin kotiin. Olen pyrkinyt vastustamaan kiusauksia toitottamalla itselleni, että ei kaikkea kaunista tarvitse omistaa, riittää kun ihanista esineistä saa katsella kuvia tai niitä voi hiplailla kaupassa. Tavaran omistaminen ei tee siitä yhtään sen ihanempaa saati minusta parempaa ihmistä, eikä sitä kuitenkaan tulisi käytettyä niin paljoa kuin se ansaitsisi. Jos jotain on kuitenkin pakko kotiin asti viedä, koitan miettiä tavaralle paikan ja  käyttötarkoituksen, miettiä sen käyttöikää sekä arvioida laadun että jälleenmyyntiarvon, mikäli se osoittautuukin hudiksi. Artekin tunnuslause "buy now, keep forever" sopii hyvin myös oman kulutusajatteluni tunnuslauseeksi.

Huteja pyrin nykyään välttelemään viimeiseen asti, siksi harkitsenkin "mutku mie haluuuuuun"-ostoksia usein yön yli, isompia ostoksia pidempäänkin. Jos tavara unohtuu yhdessä yössä, se on useimmiten täysi turhake. Harkitut ostokset tuntuvat sitä paitsi paljon erityisemmiltä. Olen myös huomannut sen, että ihan kivat ja vähän sinnepäin olevat tavarat lähtevät nopeasti kiertoon, ja loppupeleissä sitä hakee kaupasta sen alkuperäisen suunnitelman mukaisen tuotteen, jota ei aluksi jostain syystä raaskinut ostaa. Sniiduilu ei siis aina kannata.

Kirppispinoon päätyy myös tavaralajeista pahin - ilmaislahjat. Harvemmin kaupanpäällisenä/liittymislahjana/pikkujoululahjana saatu krääsä on kenenkään mieleen. Logoilla kuorrutetut huulirasvat kuivattavat vain huulia, kynät (joita on jo ennestäänkin sata) kuivuvat pian ensimmäisen käyttökerran jälkeen, liian pienet pyyhkeet ovat kaikenlisäksi väärän värisiä, metalliselle korttikotelolle ei ole käyttöä koska käytössä on jo yksi hyväksi todettu lompakko, niitä mainoslippiksiä ei kehtaa pitää kuin mökillä remonttihommissa ja silmälasinpuhdistuskone häviää käytännöllisyydessä liinalle 100-0. Ja voisiko sinne pikkujoululahjapakettiin laittaa tiskinharjan, kynttilän, hammastahnaa, käsisaippuan tai muut käyttökelpoista niiden saatanallisten joulukrääsätilpehöörien sijaan?!

Kaiken tämän avautumisen ja jeesustelun jälkeen voidaankin palata itse asiaan. Olen löytänyt varaston, josta saa lainata tavaraa! Ja lainaaminen jos mikä, on fiksua! Tavaraa saa tällöin pitää hallussaan niin kauan, kunnes omistaja haluaa sen takaisin tai itse siihen kyllästyy. Tällä hetkellä meillä on pitkäaikaislainassa olkkarin paimentolaistyyppinen matto, pyykkikori sekä alla olevien kuvien kukkaruukut.



Huh, tulipa paasattua. Jospa sitä lähtisi kuluttamaan pennosiaan tavaroiden sijaan palveluihin, myö lähtää nimittäin treffeille. Hauskaa loppulauantaita!

2 kommenttia:

  1. Naurahdin viimeistään saatanallisen joulukrääsän kohdalla ääneen, kuulostaa niin kovin tutulta! :D Itsekin olen tavara-angstaillut kuluneen vuoden aikana ihan luvattoman paljon, vaikka loppupeleissä meidänkään huusholli ei ole sieltä pahimmasta päästä romunkerääjä. Pahinta tässä on se, että tykkään kirjoista ja niitä on tullut vuosien mittaan hamstrattua. Nyt on pikkuhiljaa pitänyt opetella luopumaan. :/

    VastaaPoista
  2. Kohtuus kaikessa, niin hyvä tulee, eikö vaan? :) kirjoissa on se hyvä puoli, että niitä saa lainata kirjastosta. Voi kun sisustustavaroillekin olis oma lainaamo :D

    VastaaPoista