sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Bye bye pöytäkone

Tavaraähkyissäni halusin eroon pölyä keräävästä pöytäkoneesta. Kirveltävät gradumuistot taisivat estää sen käytön, ja siksi sitä ei avattu viimeiden vuoden aikana kuin pari kertaa. Kone ulos, hieman rymsteerausta ja Palasille uusi paikka. Niin ja läppärille. Ehkä nyt sillä tulee surffailtua hieman ergonomisemmin.





lauantai 27. heinäkuuta 2013

Illan drinkkivinkki




Mojito - kesän drinkeistä paras! Parasta mojitoa olen saanut Helsingissä Navy Jerry'sissä. Ei nämä kotikutoisetkaan hassumpia olleet. Vielä ehtii Alkoon hakemaan rommipullon ;)

Ostamisesta ja lainaamisesta

Reilut puoli vuotta olen kärsinyt jonkinasteisesta tavaraähkystä. Asumme nyt noin 45 neliön asunnossa, jossa ainoat kiinteät kaapit ovat keittiönkaapit ja sitä ennen asuin (naapurissa) 23 neliön asunnossa, että ei tässä mitään älyttömiä tavaravuoria ole ehtinyt vuosien saatossa kertyä, mutta silti omistetun tavaran määrä ahdistaa lievästi. Laskin kerran, että meiltä löytyy lähemmäs sata juomiseen tarkoitettua astiaa (lasit, mukit, viini- ja muut lasit ovat kaikki tässä laskennassa mukana), useita kymmeniä Kivi-tuikkuja eri väreissä, vinot pinot lehtiä, kukkaruukkuja, lasipurkkeja, tyynyjä ja niitä kuuluisia "tätä saattaa joskus viel tarvita"-tavaroita. Vähemmälläkin pärjäisi, mutta tilanne voisi olla tosiaan pahempikin. Kirjoja, ceedeitä ja deeveedeitä meiltä ei löydy kuin muutamat, koska mielestäni ne on fiksumpaa lainata kirjastosta tai vuokrata vuokraamosta. Verhoja on yhdet kumpaankin ikkunaan, pöytäliinoja taitaa olla kokonaista kaksi kappaletta, pyyhkeitä ja liinavaatteita juuri sopivasti. Arkilaukkujakin omistan tasan yhden.

Blogit, lehdet ja muidet kodit ovat täynnä toistaan ihanempia tavaroita, jotka tekisi mieli hankkia omaankin kotiin. Olen pyrkinyt vastustamaan kiusauksia toitottamalla itselleni, että ei kaikkea kaunista tarvitse omistaa, riittää kun ihanista esineistä saa katsella kuvia tai niitä voi hiplailla kaupassa. Tavaran omistaminen ei tee siitä yhtään sen ihanempaa saati minusta parempaa ihmistä, eikä sitä kuitenkaan tulisi käytettyä niin paljoa kuin se ansaitsisi. Jos jotain on kuitenkin pakko kotiin asti viedä, koitan miettiä tavaralle paikan ja  käyttötarkoituksen, miettiä sen käyttöikää sekä arvioida laadun että jälleenmyyntiarvon, mikäli se osoittautuukin hudiksi. Artekin tunnuslause "buy now, keep forever" sopii hyvin myös oman kulutusajatteluni tunnuslauseeksi.

Huteja pyrin nykyään välttelemään viimeiseen asti, siksi harkitsenkin "mutku mie haluuuuuun"-ostoksia usein yön yli, isompia ostoksia pidempäänkin. Jos tavara unohtuu yhdessä yössä, se on useimmiten täysi turhake. Harkitut ostokset tuntuvat sitä paitsi paljon erityisemmiltä. Olen myös huomannut sen, että ihan kivat ja vähän sinnepäin olevat tavarat lähtevät nopeasti kiertoon, ja loppupeleissä sitä hakee kaupasta sen alkuperäisen suunnitelman mukaisen tuotteen, jota ei aluksi jostain syystä raaskinut ostaa. Sniiduilu ei siis aina kannata.

Kirppispinoon päätyy myös tavaralajeista pahin - ilmaislahjat. Harvemmin kaupanpäällisenä/liittymislahjana/pikkujoululahjana saatu krääsä on kenenkään mieleen. Logoilla kuorrutetut huulirasvat kuivattavat vain huulia, kynät (joita on jo ennestäänkin sata) kuivuvat pian ensimmäisen käyttökerran jälkeen, liian pienet pyyhkeet ovat kaikenlisäksi väärän värisiä, metalliselle korttikotelolle ei ole käyttöä koska käytössä on jo yksi hyväksi todettu lompakko, niitä mainoslippiksiä ei kehtaa pitää kuin mökillä remonttihommissa ja silmälasinpuhdistuskone häviää käytännöllisyydessä liinalle 100-0. Ja voisiko sinne pikkujoululahjapakettiin laittaa tiskinharjan, kynttilän, hammastahnaa, käsisaippuan tai muut käyttökelpoista niiden saatanallisten joulukrääsätilpehöörien sijaan?!

Kaiken tämän avautumisen ja jeesustelun jälkeen voidaankin palata itse asiaan. Olen löytänyt varaston, josta saa lainata tavaraa! Ja lainaaminen jos mikä, on fiksua! Tavaraa saa tällöin pitää hallussaan niin kauan, kunnes omistaja haluaa sen takaisin tai itse siihen kyllästyy. Tällä hetkellä meillä on pitkäaikaislainassa olkkarin paimentolaistyyppinen matto, pyykkikori sekä alla olevien kuvien kukkaruukut.



Huh, tulipa paasattua. Jospa sitä lähtisi kuluttamaan pennosiaan tavaroiden sijaan palveluihin, myö lähtää nimittäin treffeille. Hauskaa loppulauantaita!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ostin ja säästin 780€

Eikös se naisen logiikalla mene niin, että kun saa jotain oikein halvalla niin siinähän vaan säästää? Jos tuotteen olisi ostanut oikealla hinnalla, niin rahaa olisi mennyt selvästi enemmän. Juttelin aikanaan autokouluopettajani vaimon kanssa ja hän oli sitä mieltä, että jos ajaa poliiseja päin kännykkä korvalla eikä saa sakkoja, niin kenkäkassaan voi laittaa rikesakon verran lisää rahaa.

Mitä sitten oikein olen löytänyt?! No lisää Artekia tietty - ja erityisen halvalla tällä kertaa. Ensiksi keräsin sylillisen ruukkuja ja padan, sitten törmäsin Artekin ruskeaan 611-tuoliin. Hintalapun nähtyäni jatkoin matkaani, koska 90 euroa väärän värisestä tuolista oli liikaa. Sitten huomasin vähän matkan päässä vastaavan tuolin samaan hintaan. Pöydän yläpuolella oli lappu: kaikki tuotteet -50%. Peruutus ensiksi nähdyn tuolin luo. Kyllä, se oli samasta pöydästä. Kaksi ok-kuntoista, mutta väärän väristä 611-tuolia 45 euron kappalehintaan. Sitten tuli kiire. Ruukut ja pata kassan kautta ulos ja autolta hakemaan kännykkä. Soitto kotiin, että kelpuutetaanko ruskeita tuoleja. "Käy, jos on aitoja", oli vastaus. Tätä seurasi kiihkeä kuvien lähettäminen, amatöörianalyysi ja pohdinta. Lopputulos: vaikuttavat aidoilta vaikka leimat puuttuivatkin. Posket punaisina tuolit kassalle, yli-innokas selitys kassaneidille, että "siinä pöydässä oli sitten kaikki -50%", tunnusluvun näppäily, kiitos ja näkemiin. 

Siellä se nyt huilaa, koko kuusikko. Niin kuin kuvista näkyy, nuo ruskeat tuolit ovat jo aikansa eläneitä, mikä ei oikeastaan haittaa, koska mustat vyöt niihin tulisi vaihdettua jokatapauksessa. Puuosiltaan ne ovat aivan priimat ja vyöt kestävät kyllä istumista sen aikaa, että jaksetaan vaihdattaa uudet satulavyöt niihin (Kilta-tuolit ovat odottaneet uusia päällisiä 4 vuotta, kauankohan näissä menee?).





Ja ne säästöt: Vepsäläinen myy 611-tuolia hintaan 435€. Ruskeista tuoleista tuli siis säästöä uusiin verrattuna 780€. Kuusikossa on säästetty yhteensä 2020€ ja koko ruokailuryhmässä 2655€. Eniten sydäntä lämmittää se, että olisimme varmasti jossakin kohtaa (ts. budjetin salliessa) ostaneet tämän ruokailuryhmän uutena, mutta nyt saimme hankittua kaikki osat second handina. Oi onnea, oi autuutta! Tässä on meille ruokailuryhmää loppuelämäksi, eivätkä pöytä tai tuolit häviä uudenkarheille siskoilleen. Päinvastoin, näissä on kauniisti paahtunut koivun sävy, jota uusissa tuotteissa saa odottaa vuosikausia.

Tajusin juuri, että vikassa kuvassa on maljakko ja valkoinen ruukku kirppislöytöjä, Kivi-tuikut on saatu lahjaksi, pöytäliina ja ruukkukasvi ovat puolestaan äitiltä, kukkakimppu on kiitos viikonlopun alivuokralaisilta eikä matostakaan ole maksettu täyttä hintaa, vaikka se on uutena ostettukin. Säästöä, säästöä ja vielä kerran säästöä. Vapise Jorma-tarjoushaukka!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hyvää

Veikkaan, että aika monella teistä tulee tarve saada jotain hyvää. Mitä se oikein on, se vaihtelee päivittäin. Välillä se on suolaista, välillä makeaa. Meillä on ruokalistalla vähän turhankin usein jotain hyvää, lähinnä allekirjoittaneen toiveesta. Viimeksi se oli alla olevan kuvan minttusuklaapirtelö, joka osoittautui olevan jotain to-del-la hyvää (se sai kanssa-asukilta luokituksen "paras pirtelö tähän mennessä" eli sen täytyi olla oikeasti hyvää).


Valmistaminen oli helppoa: suklaajäätelö paloiksi ja blenderiin, perään maitoa ja reilusti mintunlehtiä. Sekoitetaan niin kauan kunnes juoma on tasaista. Sitten nautitaan, mieluiten toki lasista pillillä, mutta meillä ei ollut pillejä. Laitan ne heti ostoslistalle.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kirppishaukka



Sydän pamppaili jo noista Arabioista, vaikka kahdessa niistä ei ollut aluslautasia. Hinta oli kuitenkin kohdallaan ja tiedän paikan, josta saa ostaa aluslautasia erikseen, joten päätös oli sillä sinetöity. Ostoskoriin vaan, vaikka onhan meillä jo ennestäänkin noita SN-ruukkuja jo ennestään.

Jatkan kiertelyä kirpparilla mielessä eilinen keskustelu kunnollisen padan puutteesta. Silmät pysähtyvät tuohon kahvaan. Onko se..? Näyttää ainakin ihan siltä. Tarkastan kunnon: reunoista maali lohkeillut, sisältä kohtalaisessa kunnossa. Varmaan kallis! Sydän tykyttää entistä kovemmin. Varovasti uskallan vilkaista hintalappua. 48€ - ei mikään superlöytö, mutta ei toisaalta riistohintakaan. Tiedän, että uutena (ja mustana) tuo maksaa 199€. Sen enempiä empimättä nappaan padankin kainaloon. Hymyilytti, kunnes paikalle saapui ilonpilaaja. "Toihan on kiva, koristeeks oot varmaan meinannu?" Ja sitten alettiin katselemaan kännykästä kuvia hänen myynnissä olevista emalikasareista. Sanoin niille ei kiitos ja pakenin tilannetta punaisen patani kanssa kassalle.

Nyt kotona alkoi kuitenkin mietityttämään tuon ilonpilaajan sanat. Tuossa padassa on muutamia kolhuja kannessa ja reunoissa, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Sisällä on yksi kohta, josta maali on lohjennut ja pohja on sisältä hieman halkeillut, mutta sormella kokeiltaessa ei halkeamia kuitenkaan tunnu. Mistä tiedän, onko pata liian huonossa kunnossa ruuanlaittoon? Voiko sisäpintaa mitenkään korjailla, esimerkiksi maalilla? Oliko ilonpilaaja oikeassa, ettei tuosta ole muuhun kuin koristekäyttöön vai teinkö kohtuuhintaisen klassikkolöydön? Vaikka rahat olisivat menneet hukkaan tämän padan kanssa, tein kuitenkin sellaisen superlöydön, ettei yksi pata jaksa kauaa harmittaa! Siitä lisää myöhemmin, mutta nyt auttakaa tavistyttöä tuo padan kanssa.

Paras nimpparilahja


Pitää keulia viime viikolla saadusta kaikkien aikojen parhaasta nimpparilahjasta. Äiti yllätti tyttären lähettämällä parin kilon laatikollisen itsepoimittuja vaapukoita "kuriirin" matkassa kotiovelle asti. Siinä jäi oikein sanattomaksi, kun mokoma laatikko lätkäistiin takapenkiltä syliin. "Onk nää kaikki miulle?" taisin saada kysytyksi. Kiitos vaan äippä, vadelmat on nyt pakastimessa odottamassa käyttöönottoa. Täytyy sanoa, että parhaat lahjat maksavat vain vaivan - tai ovat syötäviä.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Paista päivä, helli helle






Anteeksi kesä, että ajatukset lipsahti hetkeksi jo syksyyn. Olet kuitenkin lempivuodenaikani. Pidän erityisesti niistä paahteisen kuumista kesäpäivistä, jolloin hikikarpalot vierivät otsalla jo pelkästä asennon vaihtamisesta. Rakastan myös kukkivia niittyjä, maaseutua, tuulen suhinaa puissa, hiekkaa sandaaleissa ja kimaltavaa vedenpintaa. Tänä kesänä opin pitämään myös lämpimästä järvivedestä ja uimapatjoista. Roadtripit, terassilla tai laiturilla istuminen, jäätelö, grilliruoka, veneily - nekin menettävät arvonsa syksyn tullen. Paista päivä ja helli helle siis vielä muutaman viikon vielä?

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Lapissa kaikki kukkii nopeasti

Tuo lähestyvä syksy saa talokuumeen lisäksi aikaan Lappi-kuumeen. Olimme viime syksynä Norja-kierroksen jälkeen melkein viikon Lapissa ja voi pojat ko meil ol lystii! Ei tehty muuta kuin valloitettiin muutama tunturi, syötiin ja oltiin kuplakylvyssä (aka poreammeessa). Hirsimökin raitis ilma takasi hyvät yöunet ja aikatauluttomat päivät sai hartiat laskeutumaan korvista. Lähtisin tältä istumalta tuonne takaisin jos voisin!













Tällä reissulla tuli opittua mitä tarkoittaa sanonta "tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta". Tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa näkyvästä harmaasta pilvestä löi salama mitä luultavimmin tuohon samassa kuvassa näkyvään rakennelmaan noin minuutti sen jälkeen, kun lähdimme laskeutumaan tunturilta alas. Voin kertoa, että molemmilla oli polvet spagettia sen mielettömän pamauksen jälkeen, mikä iskusta lähti! Ja sen jälkeen, kun tajuttiin olevamme edelleen avotunturissa, otettiin jalat aika vauhdikkaasti alle. Hyppyjä kiveltä toiselle, reitiltä putoamista, juoksuaskelia ja puskaiden ryskäämistä niin kauan kunnes puiden latvat olivat oman pään yläpuolella. Se oli sitä luonnon voimaa se, eipä sitä muuten tulisi harjoitettua alamäkijuoksua maastossa.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Se tekee tuloaan












Jos oikein tarkkaan siristää, sen voi jo aistia. Syksyn. Askel askeleelta se hiipii lähemmäs ja kesän keveys saa väistyä. Tuo lähestyvä vuodenaika tuo takaisin kertaalleen tänä vuonna jo karistetun, pahan, PAHAN talokuumeen. Mikä näissä välivuodenajoissa oikein on, kun ne pukkaa järjetöntä talokuumetta?! Onneksi syksy palauttaa kotiin myös kesätyöläisen, joka vetää tällaisen haaveilijan takaisin maanpinnalle ja jonka kainaloon saa käpertyä illan hämärässä (juttelemaan euriboreista, putkiremonteista ja osakkeiden kurssikehityksestä) <3 Ja tietty, kun syksymmällä on tiedossa viikko Espanjassa ja sen päälle vielä parin viikon kesäloma, niin ehkä sen kesän väistymisen kestää.

Mutta Mamban sanoja lainatakseni: vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...
(Tai niinku Tauski laulais: ...vielä tulee kaunista Päiviä... As if.)