perjantai 21. kesäkuuta 2013

Suomen kesä

... on lyhyt ja vähäluminen. Saunan jälkeinen vilvoittelu terassilla, uudet perunat ja silli, lasillinen kylmää valkkaria hauskassa seurassa, sateen jälkeinen tuoksu, verhoja heiluttava kesätuuli, äkillinen ukkosmyrsky kesken veneretken, ihoa paahtava keskipäivän aurinko,  paljain varpain kävelystä mustaksi muuttuneet varpaat, rantaan liplattavat laineet, suunnittelemattomat päivät ja pitkäksi venyvät illat - niistä on muun muassa kesät tehty.












Hyvää keskikesän juhlaa!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Still





Keittiössä ei ole tapahtunut juuri mitään sitten edellisten kuvien. Ainoastaan parvekkeettoman naisen puutarha on purettu, koska yrtit kuivuivat sillä välin, kun olen ollut hoitamassa lainapihaa. Nyt turkoosin lipaston päällä nököttää tuo yksinäinen sitruspuu. Tähän sisustuksen paikoillaan pysymiseen tulee varmasti muutos, kunhan ilmat viilenevät ja kotona tulee vietettyä enemmän aikaa. Nyt olkoon sisustus hyvä näin!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Siirtolapuutarha

Viihtyminen lainapihalla alkaa tuottaa tulosta.




Itse nikkaroidussa viljelylaatikossa salaatit alkavat olla niin isoja, että niitä voi syödä jo juhannuksena. Pavunvarretkin ovat kasvaneet kohisten. Basilikantaimilla kasvu on ollut puolestaan hitaampaa ja taimet ovat niin hentoja vielä, että olen suojannut ne rankkasateilta lasilevyillä. Kasvimaalta löytyy lisäksi seuraavanlaisia herkkuja:
Lipstikka.

Ruohosipuli.

Kesäkurpitsa.

Villiminttu.
Tuota minttua ei tarvitse kuin hipasta, niin huumaava tuoksu leviää kaikkialle. Voi olla, että sekin pääsee viikonloppuna ensimaisteluun mojitojen seassa :p

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Ruma/hieno

Tiedättehän ne tavarat, jotka on niin rumia, että ne on jo hienoja? Löysin mamman jäämistöstä tämän maljakon, enkä oikein tiennyt, mitä ajatella siitä. Otin sen kuitenkin meille säilöön. Se on tavallaan vähän ruma, mutta mitä enemmin sitä katselee, niin siihen alkaa silmä tottua. Symppispisteitä se ainakin kerää siitä, että se on käsintehty kotikaupungissani!



Minkä tuomio maljakko saa sinulta?

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Mh

Tässä syy, miksei meidän makuuhuoneesta ole esiintynyt kuvia täällä:



Se on niin pienen pieni, ettei siitä oikein saa kunnon kuvia. Tai eihän se edes ole makuuhuone, vaan alkovi, johon on kyhätty seinät. Hyvin sinne mahtuu kuitenkin kaikki oleellinen eli sänky ja säilytystilaa vaatteille.



Ehdittiin nukkua lähes pari vuotta 10 vuotta vanhassa 120 senttisessä sängyssä, kunnes selkä sanoi, että nyt riittää. Ahdashan tuo makkari on 160 senttisen sängyn kanssa, mutta tässä asiassa menee kyllä yöunet fengshuiden edelle! Koska sängyn kolme sivustaa on seinää vasten, ei siihen hankittu helmalakanaa eikä päiväpeittoa. Jotkut suojalakanat olisivat kyllä hyvät noihin patjoihin niin esteettisistä kuin käytännönkin syistä, mutta katsellaan niitä sitten joskus, kun siltä tuntuu.

Täyteentupatussa makkarissa tulee harvoin vietettyä aikaa, mikä on toisaalta ihan hyvä, koska nyt kroppa tietää makkariin mentäessä, että kohta ollaan unten mailla eikä unta tarvitsekaan kauaa odotella. Uskooko muuten joku, jos väitän, että tuohon kuvassa näkyvään vaatekaappiin ja lipastoon mahtuu kahden aikuisen ihmisen vaatteet, laukut, huivit, treenikamat ja lakanat? :)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Mysteerikuppi


Sain tädiltäni tämän ihastuttavan Arabian pikkukupin jo aikaa sitten, mutta kupin funktio on jäänyt minulle mysteeriksi. Siinä on rottinkikahva ja kannessa on selkeästi paikka lusikalle. Pohjassa on muistaakseni Arabian kruunuleima. Olen yrittänyt etsiä vastaavaa kulhoa netin syövereistä, mutta juuri tällaista yksilöä ei ole tullut vielä vastaan. Muita samankaltaisia tuotteita toki löytyy ja niitä kaupitellaan sinappi-, hillo- tai voipurkkeina. Nyt ajattelinkin kysellä, onko joku törmännyt jossakin juuri tällaiseen kippoon ja jos on, niin onko siitä kertoa jotain lisätietoja?

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Paeonia




Jotta tekisin niin kuin opetan, niin kävin kukkavarkaissa lainapihalla. Pionit kyllä ansaitsevat kaiken hehkutuksen, jota ne täällä blogimaailmassa ovat saaneet. Paitsi että ne ovat kauniita, ne myös tuoksuvat hyvälle. Ihanat, ihanat pionit <3 Hauska on myös tuo pääsiäisenä saatu joululahjamaljakko, pidän siitä kokoajan vain enemmän. Wirkkalan Rosenthalille suunnittelema maljakko on vuodelta 1977, joka yllätti itseni täysin. Se voisi olla ihan hyvin suunniteltu 2000-luvulla. Niinhän sitä sanotaan, että klassikot ovat ajattomia.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Helsinki










Yhtenä iltana ehdin iltakävelylle kaupungille kameran kanssa. Muistikortille jäi näkymä vanhoja, kauniita taloja, laivoja sekä vähän rakkautta. Aina, kun kävelen kaupungilla, mietin, että millaisia ihmisiä noissa kauniissa taloissa asuu ja miten he ovat päätyneet asumaan kyseisessä asunnossa. Usein mielikuviini piirtyy kuva vanhasta, tyylikkäästä pariskunnasta, joka on asunut samassa asunnossa lähes koko elämänsä ajan. Asunto on ostettu naimisiinmenon jälkeen, heti kun on säästetty riittävästi sukanvarteen. Siinä on kasvatettu lapset ja menetetty tärkeitä ihmisiä, oltu onnellisia ja riidelty, itketty ja naurettu. Päivisin he käyvät päiväkävelyllä merenrannalla, jonka jälkeen juodaan pullakahvit olohuoneen antiikkisen kahvipöydän ympärillä. Illalla tietysti katsotaan uutiset ja sunnuntaina kutsutaan lapset perheineen syömään.

Kuvitteleeko kukaan muu tällaisia kaupungilla liikkuessaan?

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vaakuna







Duunihommat ovat vieneet kuukauden sisällä muutamaankin otteeseen Helsinkiin, jossa olen yöpynyt Vaakunassa. Wikipedia (tuo aina niin luotettava lähde) kertoo hotellin historiasta näin: "Hotelli Vaakuna rakennettiin ja avattiin Helsingin vuoden 1940 olympialaisia varten. Rakennustyöt aloitettiin jo 1930-luvun puolivälin jälkeen. Talvisota kuitenkin keskeytti hankkeen.

Ravintola Vaakuna avattiin maaliskuussa 1947 samoin kuin nykyisen Largo -ravintolan paikalle Pika-Pala, josta sittemmin kuoriutui Vaakuna-Grilli. Vaakunan hotelli, aluksi 7. ja 8. kerros avattiin kesäkuussa 1952. Vaakuna oli vuoteen 1952 saakka kaupungin "hienoimman" ravintolan maineessa, kunnes Palace-hotelli avattiin, kertoo talon henkilökunta Vaakunan 30-vuotisjuhlajulkaisussa vuonna 1977.

Vielä 1990-luvun alussa ravintola tunnettiin kalliista apajapöydästään ja siitä, että se rauhallisuudestaan johtuen soveltui hyvin mm. liikeneuvotteluihin.

Vaakunan rakennuksen suunnitteli arkkitehti Erkki Huttunen käyttäen kalustesuunnittelussa apunaan oman toimistonsa väkeä. Hotellin sisustuskin tuli pääosin Huttusen toimiston tiimin tehtäväksi. Tuolit tulivat muualta. Valaisimet olivat Paavo Tynellin, tekstiilit Greta Skogster-Lehtisen.

Vaakunan rakentaminen ajoittuu vaikeaan sodanjälkeisen aikaan, jolloin rakennus- ja muusta tarvittavista materiaaleista oli pula. Huttusen kekseliäisyyden, HOK:n silloisen kauppaneuvos Lauri Koskivaaran intensiivisellä kiinnostuksella ja hyvillä liikesuhteilla onnistuttiin kuitenkin luomaan funkkishenkinen kokonaisuus, josta tuli yksi Helsingin hotelli- ja ravintola-arkkitehtuurin maamerkkejä."

Kuvissa on muutamia silmiin sattuneita paloja hotellin nykyisestä sisustuksesta. Tuo ensimmäisen kuvan 8. ja 9. kerroksen välissä oleva massiivinen valaisin on mielettömän upea! Pidin älyttömästi myös hissien ympärillä olevan marmorilaatan ja messinkiyksityiskohtien yhdistelmästä. Klassinen mutta erittäin näyttävä yksityiskohta. Jos yöpymistarvetta ei ole niin kannattaa käydä hotellin katolla lasillisella, näkymät ovat nimittäin hyvät:


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ilmainen sisustusvinkki







Ei kannata mennä pihaa edemmäs kukkakauppaan seuraavaan pariin kuukauteen. Ilmaisempaa. Omia suosikkeja ovat kaikki tuoksuvat kukat sekä koiranputket isoina kimppuina.

Kukkivaa alkuviikkoa!