sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Parvekeettoman naisen puutarha



Aikansa kun välttelee ylimääräiseksi käyneen omppulaatikon viemistä vintille odottelemaan parempia aikoja, saattaa keittiön nurkkaan syntyä pieni puutarhan korvike. "Tää on kiva, ko siin on tollei puu ja ...tarha", sanoi   miesasukaskin, joka yleensä kyräilee, jos joku tavara vaihtaa meillä paikkaa. Kuulemma tavarat löytyisi helpommin, jos ne eivät siirtyisi paikasta toiseen niin usein. Harvinaisen rehevä muuten tuo meidän yrttiosasto. Onkohan rehevyyden ja saviruukkuun istuttamisen välillä jokin yhteys?

Vanhassa talossa asumisen yksi haittapuoli on oman parvekkeen puuttuminen. Talvisin sitä ei niinkään kaipaa muuhun kuin tuulettamiseen, mutta kesäisin olisi ihana istua parvekkeella lämpöä huokuvan seinän vieressä kullankeltaisessa ilta-auringossa, syödä mansikoita ja katsella merelle. Ensi kesänäkin on tyytyminen vain tuuletusikkunoiden avaamiseen, sieltä puhaltavaan kesätuuleen, silmien kiinni laittamiseen ja oikein rikkaaseen mielikuvitukseen. En tosin valita. Laskeva aurinko värjää vastapäisen talon kiviseinän lämpimän keltaiseksi ja muodostaa siihen kauniita varjoja. Näky on yksi lempparijutuistani tässä asunnossa. Toinen lempparijuttu on ikkunan alla tuulessa rapisevat lehmuksen lehdet ja ihmisten iloinen puheensorina. Kesä, tule jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti