keskiviikko 31. elokuuta 2016

Varo teräviä piikkejä!



Samassa jaossa, jossa sain muun muassa perintö-Arabiat omakseni, nappasin meille myös muutamat pikkuhaarukat tarjoiluja silmälläpitäen. Noita samoja puuvartisia haarukoita on myös kotikotonani ja niiden piikit ovat superterävät. Muistan, kun pienenä napsin noilla hillosipuleita suoraan purkista ja tökkäsin haarukalla aina kieleeni. Auts.

Onko kenelläkään mitään tietoa, kuuluuko haarukat johonkin laajempaan sarjaan vai ovatko ne vain satunnaisia yksittäiskappaleita? Muotokieli miellyttää silmääni, joten voisin haluta muitakin keittiövälineitä samasta sarjasta, mikäli sellainen on olemassa.

lauantai 27. elokuuta 2016

Bedroom randomness

Tässä vielä loputkin nurkat makuuhuoneestamme, joka edustaa asuntomme värikkäintä osastoa kaikessa synkkyydessään.






torstai 25. elokuuta 2016

Ikuisuusprojekti viety loppuun!

Onko teillä sellaisia ikuisuusprojekteja, jotka olisi todella nopea toteuttaa, mutta jostain syystä niitä ei vaan saa valmiiksi? Minulla oli yksi sellainen, jonka v-i-h-d-o-i-n sain tehtyä loppuun kesän aikana. Kyse oli niinkin monimutkaisesta asiasta kuin kuvien teettämisestä lipaston laatikossa odottaviin kehyksiin.



Hääkuvien teettämisen yhteydessä reipastuin sen verran, että sain lykättyä mukaan nuo pilvistä napsaistut kuvat. Kuvien saapumisen jälkeen ei nokka kauaa tuhissutkaan, kun taulut oli tarrattu seinälle. Kyllä - käytin kiinnittämiseen tarroja, jotka ovat oiva vaihtoehto tällaisten pikkukuvien kiinnittämiselle, en nimittäin mielelläni rei'itä kiviseiniämme. Näitä kiinnitystarroja myy ainakin Clas Ohlson. 

Tämän pienen muutoksen myötä makuuhuone tuntuu paljon eheämmältä. Poutapilvet, myrskypilvet ja uuden päivän sarastus saivat sen aikaan. Nyt tuolla makuuhuoneen kattovalaisimella on myös väripari tauluseinällä.

tiistai 23. elokuuta 2016

Mieskin sisustaa

Tuossa aiemmin kun tuli syksystä puhe, niin tuli mieleeni, että meillä on varauduttu pimeisiin iltoihin uudella tuikkulyhdyllä. Hauskan ja hieman merihenkisen pikkulyhdyn bongasi Indiskasta mieheni. Yleensä jos mies löytää jotakin sisustustavaraa, silloin on parempi raottaa kukkaron nyörejä, sillä sen verran harvinaisesta tapahtumasta on kyse. En toki toimi meillä sisustuksen yksinvaltiaana, vaan kaikki hankinnat tehdään yhteistuumin, joskin minun aloitteesta useimmiten. Lyhdyn kupera lasi taittaa kivasti tuikusta lähtevää valoa ja lasin turkoosi sävy on mielestäni kaunis, joten kyllä tämä löytö on myös minun mieleeni.


Kuka teillä sisustaa?

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vahingossa syksy

Ne, joilla on lemmikkejä, tietää, että kuraa ajautuu joka puolelle. Näin myös meillä. Sohvatyynyt ovat yksi tyypillisimmistä paikoista, jonne on painettu kurainen tassunjälki. Siivousvimmassani paiskasin kaikki tyynynpäälliset pesuun ja kaivoin kaapista tilalle uudet. Värimaailmasta tuli vahingossa tuollainen loppukesän haalea, lakastuneen heinikon sävyinen. Päätin korostaa syksytunnelmaa ruskan värisillä tuikuilla. 



Täytyy myöntää, että kynttilöiden esiin kaivaminen ja tunnelmallisten syyskuvien katselu tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Olen aina pitänyt itseäni henkeen ja vereen kesäihmisenä, mutta pitkällisten pohdintojen jälkeen tuntuu siltä, että olenkin vuodenaikaihminen. Nautin suuresti siitä tunteesta, kun aurinko paahtaa ihoa ja tuulikin on lämmin, mutta kesässä ahdistaa suorittamisvelvollisuus. Koska kesä on kerran vuodessa, silloin pitäisi saada aikaiseksi koko vuoden verran some-kelpoista tekemistä. Tiedättehän, seikkailu saaristossa, herkulliset grillailut, yöuinnit, pitkät lenkit maaseudulla, myöhäiset illat puutarhassa ystävien kanssa, terassireissut ja muut vastaavat. Pidän enemmin ajatuksesta, että yritetään ottaa mahdollisimman paljon irti vallitsevista olosuhteista, tuli sitten räntää vaakatasossa tai paukkukoot tulipalopakkanen.




Tätä valoa tulee kyllä ikävä. Onneksi kesä tulee joka vuosi uudestaan!

perjantai 19. elokuuta 2016

Harvest time

Elokuu on ehtinyt jo yli puolenvälin, joten on hyvä hetki katsoa, mitä on tapahtunut parvekepuutarhassani. 


Tänä vuonnahan kylvin parvekkeelleni kirsikkatomaatteja, tilliä, pinaattia, persiljaa, lehtikaalia, basilikaa ja lehtisalaattia. Joko kasvuolosuhteet ovat olleet huonot tai puutarhuri laiska, sillä näistä on jäljellä enää kirsikkatomaatit, basilika ja yksi ruukullinen persiljaa. 


Pinaatit eivät koskaan ottaneet tuulta purjeisiinsa, ja päästin kitukasvuiset taimet tuskistaan jo alkukesästä. Lehtikaalia oli tulossa sen verran runsaasti, etten jäänyt surkuttelemaan pinaattien kohtaloa. Vaan kuinka kävikään lehtikaalille? Muutaman harvennuskerran jälkeen niiden lehtiin alkoi ilmestyä reikiä. En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota siinä vaiheessa, vaan annoin niiden jatkaa normaalia eloaan. Jossakin vaiheessa reikiä olikin sen verran, että kokonaisen taimen lehdet olivat tipotiessään. Aloin tutkia asiaa tarkemmin ja löysin syypään reikiintymiseen. Lehtien alapinnoilla asusti toukkia, jotka pistivät lehtikaalini parempiin suihin. Siinä vaiheessa lehtikaaliruukut saivat lähtöpassit biojäteasiaan. 


Lehtisalaatti sen sijaan kasvoi melko rehevänäkin, ja sain napsittua muutamat lehdet salaatin joukkoon ja leivän päälle. Tätä olisi hyvin riittänyt vain yksi ruukullinen, sillä tämä vaatii jonkin verran tilaa ympärilleen. Ehkä tilanahtaudesta tai puutarhurin huonosta muistista johtuen, lehtisalaatit jäivät hieman huonolle kastelulle ja suurin osa niistä kuivui ruukkuunsa. Samoin kävi tillille, joka oli istutettuna jo alunperin vääränlaiseen ruukkuun. Tillistäkin ehdin napsia muutamat oksat ruuuanlaittoon ennen kuivahtamista. Tilli vaatisi selkeästi suuremman ruukun itselleen, jotta se kasvattaisi tuuheita oksia ja kuivuus ei iskisi noin nopeasti.

Tänäkin vuonna voittajiksi siis selviytyvät kirsikkatomaatit ja basilikat. Persiljankin menestys on kohtalainen, sillä kolmesta ruukusta yksi näyttää erittäin elinvoimaiselta. Herkulliset tomaatit aion syödä sellaisenaan leivän päällä tai salaatissa, mutta runsaasta basilikasadosta minun olisi tarkoitus tehdä pestoa. 

Millainen puutarhakesä teillä on ollut?